Tänään tapahtui hienoja asioita! Aamulla H nappasi tytön kainaloon ja antoi mun jäädä nukkumaan. Klo 12.30 (?!) heräsin ja ihmettelin, miten voi olla mahdollista ettei mun ole tarvinut vielä nousta ylös syöttämään Pirpanaa. No, asia selvisi hyvin pian sillä H tuli alas ja kertoi että oli saanut PIRPANAN SYÖMÄÄN TAAS TUTTIPULLOSTA! Tyyppi oli syönyt pullon tyhjäksi tuosta noin vain ja nukkui nyt sikeää unta vaunuissa. Mä olin jo melkeinpä ehtinyt luopua toivosta ja valmistautunut ajatukseen että tuttipullo voidaan unohtaa Pirpanan kohdalla lopullisesti. No, tyttö osaa yllättää ja isi sai mielettömästi kehuja!

Iltapäivällä sitten lähdettiin Vallilaan vierailulle ja oli eri mukavaa. Kiitos kestityksestä M&S :) Pirpanaa nukutti makoisasti ensimmäisen tunnin verran mutta vaivautui sitten lopulta heräämään ja liittymään seuraan. Ihana tyttö tässäkin suhteessa. Kyläileminen on ainakin vielä tosi helppoa kun vauva ei turhia kitise.

En muistanut tänäänkään ottaa kuvia mutta pari päivää sitten sain tuon surkean otoksen Pirpanan varpaista mun Iphonella. Yritin ikuistaa tytön suloiset "sandaalivarpaat". Tuo olikin sitten ainoa julkaisukelpoinen otos ja sekin huonolaatuinen.
Down-ihmisille tyypillistä on että isovarpaan ja siitä seuraavan varpaan väli on normaalia suurempi. Tuossa kuvassa Pirpanan sandaalivarpaat ei näy kovinkaan selvästi mutta ovat kyllä olemassa :) Maailman ihanimmat pikku varpaat!

Ajattelin muutenkin että jossainvaiheessa otan projektiksi ikuistaa meidän tytön erityispiirteet valokuviksi. Siihen tarvitaan vaan aikaa ja kärsivällisyyttä sillä esimerkiksi oikean käden nelisormipoimuista on super haastavaa ottaa kuvaa kun Pirpana puristaa kättään nyrkkiin jatkuvasti. Vasemmassa kädessä nelisormipoimua ei ole.

Taas päästiin pikkutunneille asti! Pakko lähteä nukkumaan sillä huomenna on jännä päivä luvassa. Niinkun jo aikaisemmin mainitsinkin, mennään ensimmäisen kerran näyttäytymään Pirpanan kanssa vertaistukiryhmätapaamiseen. Mahtavaa tavata muitakin extrakromosomi-ihanuuksia!

Vielä kerran kiitän lämpimästi teitä ihania mahtavista palautteista. Olen aivan tippa linssissä niitä lukenut. Upeaa huomata että Downin oireyhtymä kiinnostaa ja että pystyn näillä kirjoituksillani korjaamaan niitä vääriä ennakkoluuloja joita monella meistä on aikaisemmin ollut.  Mahtavaa että erilaisuutta mahtuu tähän maailmaan vielä. Pirpana on rikastuttanut äidin ja isin elämää niin tuhannen suuresti että en voi koskaan varmaan tarpeeksi tuosta tytöstä kiittää. Nyt olen kokonainen.

Puss o kram! <3