Niinhän siinä kävi, että kamera roikkui kaulassani tasan kerran koko vapun aikana ja nämä kuvat jäivät oikeastaan ainokaisiksi. Tärkeintä vapussa lienee kuitenkin yhdessäolo, sekä arjen katkeaminen hetkeksi. Tänävuonna me todella oltiin vaan, sillä suurin osa jengistä oli enemmän tai vähemmän kipeänä. Kaikki muut paitsi tuo Piippis, meidän perheen oikeasti tervein tiimiläinen.

 Kyllä tää tästä taas pikkuhiljaa alkaa paremmaksi muuttua ja lääkärireissuilta ollaan onneksi vältytty tälläkertaa. Se on tosi hyvä juttu. 

Oon vielä aikas uupunut kuluneen viikon vuoksi, enkä meinaa millään oikein jaksaa edes kirjoitella, vaikka asiaa olisi paljon. H:n reissu ja kaikki sairastelut ym ikävyydet verottaa voimavaroista, mutta kyllä tässä huomaa pikkuhiljaa kuitenkin latautuvansa ja ensviikolla sitten taas uusilla voimilla uuteen viikkoon. 

Seinät meinaa silti kaatua niskaan. Toivottavasti huomenna päästään jo ulos! :)

Voi mun hölmöläisiä. Tämä on päivittäistä. Yleensä se tapahtuu siinävaiheessa kun vaihdetaan yöpaidat päälle. Pari kierrosta nakujuoksua kuuluu meidän taaperojengin iltarutiineihin hyvin vahvasti jokailta.

Olen ehtinyt haaveilla paljon viimepäivien aikana. Ne haaveet liittyvät osittain meidän kotiin, mutta myös omia henkilökohtaisia tavoitteita olen itselleni asettanut. Ehkä palaan näihin vielä myöhemmin myös täällä blogin puolella. Toivottavasti! 

Mukavaa loppuviikkoa! Toivottavasti vappu oli kiva myös siellä! :)