"Äitiii, tuu ottamaan kuwa!", huusi pieni mies tänään mummolan takapihalla. Tein työtä käskettyäni. Bloggaajan lapsi on hän ihan selvästikkin

;)

Mummolan takapihalta aukeaa pienen ihmisen satumaa. En voinut kieltäytyä viemästä kahta vanhinta sinne tänään, kun niin kovasti halusivat. Päätin, että nyt on Piippiksenkin aika nautiskella puista sekä luonnosta niin paljon kuin vaan mahdollista ja siitäkin huolimatta, että kävely hankalassa maastossa tuottaa vielä vaikeuksia. Mutta, onhan mulla syli. Ja auttava käsi. Hienosti selvittiin ja äidin kalorit paloi siinä sivussa. 

Nautin jokaista soluani myöden nyt tästä henkiin heränneestä luonnosta. Me kaikki nautimme, mutta kukapa ei niin tekisi. On mahtavaa tarkkailla uuden kodin pihamaata ja jännätä, että minkävärisiä sekä -kokoisia kukkasia maa pukkaa meitä ihastuttamaan. Kaikki on vaan niin yllätyksellistä tällähetkellä. Elämä on triplasti helpompaa. Lapsille kengät jalkaan sekä hupparit päälle ja takaovi auki! Linnut visertää yöhön asti ja ilmassa tuoksuu kesä.

Eletään vuoden parasta aikaa. Nyt on aika pysähtyä ja nauttia tästä.