Erityisen koulutaipaleen alku

16.12

Nyt on tullut aika huokaista syvään ja olla hetken aikaa tyytyväinen itseensä - vaikkakin tunnelmat meillä täällä kotona ovat tällä hetkellä hieman ristiriitaiset. Kuluneen viikon aikana saapuvan syksyn eskari- ja kerhoasiat ovat nytkähtäneet eteenpäin, ja myöskin minä olen nyt askeleen verran lähempänä mahdollista koulutaivaltani. Esivalintakoe netissä on siis suoritettu, mutta yhtään en osaa arvioida kuinka pärjäsin. Aika näyttää.

Tänä aamuna kävimme H:n kanssa toimittamassa Piippiksen koulutaipaleen kannalta olennaisia papereita virastoon ja samalla saimme kuulla "tuomiomme" siitä, että missä koulussa tuo meidän kultainen tulee oppinsa tulevassa suorittamaan. Meillä vanhemmilla ei ollut mitään sananvaltaa tässä asiassa, ja siksi fiilis tällä hetkellä onkin hieman ontto. En oikein selkeästi osaa sanoa, että miltä musta nyt tuntuu? Ehkä vähän apea ja tyytymätön olo johtuen todennäköisesti siitä, ettei tämä ollutkaan nyt ihan sitä mitä alun perin olimme ajatelleet neitokaiselle. Haaveilimme saavamme sosiaalisesti taitavan Piippiksen lähikouluun integroidulle luokalle (ainakin pariksi ensimmäiseksi vuodeksi), mutta tämä kuulemma ei mahdollista ole. Näin ollen neiti menee erityisluokalle jossa on yhteensä 8 oppilasta, ja tuo koulu sijaitsee kuuden kilometrin päässä meidän kodistamme. Olemme jo hakeneet koulukyytiä ja sellaisen todennäköisesti saammekin, eli tuo matka ei nyt varsinaisesti ongelma tule olemaan.

Eskarin suhteen elättelemme vielä toiveita yksityisestä päiväkodista mutta jos meille ei sieltä paikkaa vapaudu, aloittaa tyttö syksyllä eskarinsakin tuossa samaisessa koulussa. 

Huuhhuijaa! Voin kertoa, että ei ole ihan kevyttä vapauttaa ensimmäistä omaansa koulutaipaleelle, kun mukana matkassa kulkee tuo pieni extra. Järki kyllä yrittää koko ajan toitottaa, että ammatti-ihmiset osaavat varmasti tuosta meidän kultakimpaleesta pitää hyvää huolta, mutta siitäkin huolimatta sydänalaa puristaa vähän väliä. Tiedän että mun olotilani rauhoittuu, kun jossain vaiheessa pääsen tutustumaan tuohon kouluun, mutta nyt olo on vielä levoton. Pieni ryhmä kuulostaa kyllä Piippiksen edun kannalta positiiviselta asialta.


Eipä tässä nyt siis kannata liiaksi alkaa surkuttelemaan, sillä kyllä nämä pienet ihmiset aivan varmasti tulevat pärjäämään hienosti ilman äitiäkin. Ylöspäin on kavuttava ja eteenpäin mentävä! 
Ja sitä paitsi, vaikka tuo neiti nyt olisikin päässyt lähikouluumme, niin murehtisin tätä asiaa siitäkin huolimatta. Onneksi mulla on vielä kesä aikaa sulatella asiaa, ja syksyllä ollaan jokainen varmasti jo valmiita uuteen. Nyt nautitaan auringon säteistä, eikä surkutella enää asioita joille emme mitään mahda! Ja uskon kyllä siihen, että tämä erityisluokka on Piippikselle ihan oiva vaihtoehto, kunhan päästään kunnolla koulutien alkuun.

Blogi on ollut hiljainen, sillä olen ihan tietoisesti halunnut pitää vähän lomaa tästä kirjoittelusta. Hirmuisesti ollaan touhuttu kivoja juttuja ja vappukin sujui mukavasti herkutellen sekä rakkaiden seurasta nautiskellen. Joka aamu olemme saaneet herätä onnelliseen hyvän vapun toivotukseen, jonka Piippis on kajauttanut ilmoille heti silmät auki saatuaan - vielä tänäkin aamuna :)

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Moi! Jos varmana tiedätte minne kouluun menee niin ehdottomasti sinne sitten eskariinkin jos kerta sellanen mahdollisuus on.Siellä tutustuis jo varmaan tuleviin luokkakavereihinkin,ympäristö ja koulu ois tuttu ja ois jo ryhmäytynyt porukkaan. Auttaisi jatkoa tosi paljon.

    VastaaPoista
  2. Mulla pojat 3 ja 2 luokalla + tuleva eskarilainen. Joka syksy sitä jännittää et vaihtuuko opettaja ja jos vaihtuu niin miettii onko hän hyvä jne. Jos muut menevät eskariin koulun yhteyteen niin harkitsisin samaa koska siinä olisi vuosi aikaa tutustua jo luokkakavereihin..

    VastaaPoista

Suosituimmat

Facebook

Instagram