Vankina omassa vartalossa

15.15

Niin kuin eilen kerroinkin, oli tarkoituksenani lähteä tänään Helsinkiin moikkaamaan pientä ja vähän isompaa ystävääni, ja olinkin odottanut tulevaa grillailutapahtumaa kovasti. Eilisiltainen antoi jo valitettavasti osviittaa siitä, että suunnitelmiin saattaa tulla pahimmassa tapauksessa muutos. Vaikka lääkitsin itseäni oikeaoppisesti  ja yritin tehdä kaikkeni, totesin aamulla kroppani olevan niin totaalisen tiltissä, ettei muutaman tunnin pyrähdys kaupungissa tuntunut miellyttävältä ratkaisulta. Jouduin siis suureksi harmikseni tänään jättämään väliin Jyrki Sukulan Naapurin maalaiskana- kesäherkut ja ties vaikka mitä muuta kivaa. Nyt vähän ketuttaa. Noh, täytynee grillailla täällä kotopuolessa tulevan viikonlopun aikana, kun H:kin viettää piiiiitkäää viikonloppua. Se lohduttaa tässä vähän surkeassa tilanteessa.



Olen aikaisemmin kertonut teille mun uutukaisimmasta diagnoosistani , jonka onnekseni olen saanut hetkeksi sysätä ajatuksista sivuun (virhe!), sillä olotilani on viime aikoina ollut oikein hyvä. Nyt kuitenkin opin kantapään kautta sen, ettei tätä ongelmaa oikeasti todellakaan voi unohtaa hetkeksikään vaan se tulee muistaa jokapäiväisissä arjen syömisissä, vaikka olo masussa olisikin hyvä.

Viime viikonloppuna tuli syötyä ja juotua paljon kaikenlaista FODMAP-ruokavalion ulkopuolelta - ihan vaan, koska oli oman esikoiseni juhlapäivä. Tämän lisäksi H osti eilen kaupasta taivaallisen hyvää ruisleipää ja myönnän, söin sitä aivan liian monta palaa. Ja sitten se veden juonti, se vaan meinaa multa unohtua. Paineen tunne kyljessä oli ollut jo viikonlopusta asti vahvasti olemassa ja iltaa kohti kipu yltyi. Yöllä pyörin sängyssä kipujen kanssa ja kuuntelin vatsani murinaa.  Hetkellisesti jopa ihan pelotti, sillä kivut yltyivät välillä poikkeuksellisenkin koviksi enkä yhdessä vaiheessa voinut maata vasemmalla kyljellä ollenkaan.

Tätä vaivaa on vähän hankala selittää sanoin, mutta jokainen joka samoista ongelmista kärsii tietää, että se on tosi viheliäinen vaiva kaikinpuolin. Se ohjailee pahimmassa tapauksessa elämää aivan liikaa ja saa hetkellisesti jopa mielen matalaksi. Näin tapahtui mulle tänään kun jouduin toteamaan, että odotettu reissu jää väliin vaikka asiaa kuinka yrittäisi sumplia. Kivut vatsassa ovat kovat ja seuraavaa oiretta tai sen ajankohtaa en pysty ennustamaan.

Tämä on mulle sen verran uusi ongelma, että vaatii vielä totuttelua oppia elämään sen kanssa. Nyt mokasin ja tästä taas opin. Viljatuotteet mun tulee jättää melkeinpä kokonaan pois, eikä siis voileipäkakkuakaan näköjään kannata yhtä lautasellista enempää maistella.Tämä on katastrofaalista, sillä RAKASTAN LEIPÄÄ!

Okei, myönnetään että otsikko tässä postauksessa oli vähän turhan raflaava, mutta tämän ikävän vaivan kanssa joskus vaan tuntuu juurikin tuolta - ettäs kehtaakin mokoma lähteä mun vapaa-aikaani rajoittamaan! ;) Varmasti vapaudun vielä, kunhan opin elämään ja syömään oikein. Kommenttikentässä saakin laittaa hyvät neuvot, reseptit ja ajatukset jakoon, koska tiedän että kohtalotovereita mulle löytyy suomesta paljon. 


You Might Also Like

7 kommenttia

  1. Kannattaa kokeilla 100% kauraleipää. Sopii foodmap ruokavalioon muistaakseni. Parhaaksi alan kirjaksi on kehuttu Reijo Laatikaisen: Herkän vatsan valinnat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu olen sitä muutamaan otteeseen ostanutkin. Kyllästyn siihenkin aina jossain vaiheessa, ja sitten retkahdan syömään ruisleipää :/ Nyt pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni. Tämä vaiva on tullut näköjään jäädäkseen, vaikka välillä helpottaakin. Ja kiitos kirjavinkistä! :)

      Poista
  2. Toivottavasti et mainosta mitään ns "maalaiskanaa".
    Se on keskitysleirioloissa tehokasvatettua broileria, piste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainostaminen ei ollut tämän postauksen tarkoitus ollenkaan, vaan ajatuksena oli kertoa siitä miten tämä mun vaivani välillä ohjailee elämääni halusin tai en. Asia harmitti päivällä mua valtavasti. Linkkasin ihan vaan kertoakseni, minkälaiseen tapahtumaan olin menossa tällä kertaa-se kun usein lukijoita kiinnostaa. Sen enempää asiaa miettimättä tai siitä mitään hyötyä itselleni saamatta. Ja loppuun pahoittelen, että tämä viesti tulee kahtena mobiilista johtuen :)

      Poista
    2. Mainostaminen ei ollut tämän postauksen tarkoitus ollenkaan, vaan ajatuksena oli kertoa siitä miten tämä mun vaivani välillä ohjailee elämääni halusin tai en. Asia harmitti päivällä mua valtavasti. Linkkasin ihan vaan kertoakseni, minkälaiseen tapahtumaan olin menossa tällä kertaa-se kun usein lukijoita kiinnostaa. Sen enempää asiaa miettimättä tai siitä mitään hyötyä itselleni saamatta. Ja loppuun pahoittelen, että tämä viesti tulee kahtena mobiilista johtuen :)

      Poista
  3. Tiedän paremmin kuin hyvin, mistä puhut. Sain aikanaan, noin vuosikymmen sitten, saman tuomion kuin sinäkin.

    Oli aika, jolloin ajattelin, että en enää selväjärkistä päivää näe. Tuskat ja kivut olivat niin kovat. Minulla pahin oirekimppu oli stressi. Kun paniikkinappulani (joka siis sijaitsee meillä kaikilla oikeasti aivoissa) oli jatkuvasti pohjassa ja kaikki mittarit punaisella, en muistanut tahi ehtinyt syödä oikein, liikunnasta tai mistään muusta rennosta nyt puhumattakaan.

    Oli oikeastaan onni kaiken päälle sairastua astmaan. Kaiken kokemani sisuunnuttamana, kun pääsin hiukankaan jaloilleni, aloin aktivisesti liikkua. Se oli minulle siunaus. Liikkumisen myötä stressi alkoi helpottaa, aloin muistaa ylipäätään syödä ja myös terveellisemmin, ja kas, positiivinen kehä tuotti ennen pitkää tulosta: vatsakrempoista pääsin kokonaan eroon ja astman kanssa elän.

    Yksilöllisiä juttuja. Toivottavasti löydät itsellesi tien kohti onnellista vatsaa <3. Voimia ja jaksamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että olet löytänyt tasapainon. Tieto siitä antaa voimaa mullekin uskoa, että kyllä tää tilanne tästä tasoittuu. Kiitos tsemppauksesta ja nähdään kesäkuussa! <3

      Poista

Suosituimmat

Facebook

Instagram