Hyvä mutsi-fiilis!

20.10

Nyt julistan onnistumisen, voittamisen sekä äitiyden ilosanomaa! Jo kahtena iltana putkeen, olen jollain ihmeen kaupalla saanut yksin pikkukolmikon nukkumaan ilman ylimääräisiä turhautumisen, ja tuskan kyyneliä. Tämä on ihan oikeasti historiallista. Nukkuvat vieläpä ihan omissa sängyissään jokaikinen.

Jotain on nyt muutaman viikon sisään siis tapahtunut, ja Piippis on ennen unta alkanut pysymään sängyssänsä, vaikka en ihan kokoajan olisikaan pitämässä kädestä kiinni. Uskoni on ollut useasti koetuksella, ja tämä päivä on tuntunut kovin kaukaiselta. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan. Ainoa jatkuvaa huomiota näissä nukutushommissa tarvitseva on enää tuo meidän yksivuotias, mutta se tuntuu niin kovin helpolta tässävaiheessa. Nyt uskallan jo toivoa, että hänkin nukahtaa vuoden päästä ihan kiltisti yksikseen? Saas nähdä.

Eilen puhelimeni pimahti, ja järkkärikin on tosiaan jo toista viikkoa epäkunnossa. Sain luurin kuitenkin toistaiseksi kuntoon ihan vaan tyhentämällä sen muistia, ja nyt toivon sydämestäni, ettei tarvitse lähteä uutta puhelinta hommaamaan tässä elämäntilanteessa. Tekniikan suhteen koemme jonkinsortin epäonnistumisen aikaa, sillä nettikin bugii jo toista päivää. Elisan päässä kaikki ok, mutta me ei vaan saada yhteyttä pelaamaan. Toivottavasti viikonloppuna apu ongelmaan löytyy. 

Olen jo pitkään haaveillut uudesta minijärkkäristä, ja eilen uskalsin vihdoin tehdä lopullisen päätöksen sen suhteen. Meninpäs siis ja tilasin uuden Nikonin. Olen aivan innoissani, ja uskon että tällä on suuri merkitys myös jatkossa nähtäviin otoksiin mun blogissani. On selvää, etten aina voi olla järkkäri kourassa, ja edelleenkin blogissa suurta osaa tulee näyttelemään tilannekuvat.. siis ne kännykällä otetut. Haluan silti kehittyä ja oppia, joten nyt aika oli täydellisen kypsä siihen ja kamera lähti tilaukseen. Osamaksulla, tietysti. 

Mutta niin. Pakkohan mun on nyt vaan saada se uusi kamera, kun mulla on näin luonnollisia sekä täydellisiä kuvattavia tupa pullollaan! Tässäpä vielä pari tuttua ja turvallista tilannekuvaa aamupäivän Cittarireissulta. Sydän meinaa vähän pakahtua tässä..




On se vaan upea tunne, kun ihan tavallisella tylsällä kauppareissulla, nää tyypit saa hetkessä suupielet isosti hymyyn, ja onnen-, sekä kiitollisuudentunteen vahvasti siihen arkiseen hetkeen mukaan. Tämänkin hauskuuden oivalsivat ihan itse, kun W päätti yhtäkkiä ahtaa itsensä Piippiksen viereen. Voi näitä!
Pikku H veteli tässähetkessä tyytyväisenä hirsiä vaunuissaan :)

Onpas rento ja onnistunut olotila. Tästä on hyvä jatkaa viikonloppuun!



You Might Also Like

5 kommenttia

Suosituimmat

Facebook

Instagram