Tänään me vanhemmat saatiin jälleen pyyhkiä kyyneleitä salaa poskiltamme, kun ensimmäisellä pu-tekäynnillä palaute omasta tyttärestämme oli todella positiivista ja liikuttavaa. Tyttö otti tilanteen taas täysin haltuunsa ja esitteli kaikki taitonsa reippaasti uudelle terapeutille. Puhui omaa höpömaankieltä ja välillä muisti sanoa ne ihan oikeatkin sanat, jotka on oppinut tässä viimekuukausien aikana. Viittomasanavarastonsakkin avasi uudelle tuttavuudelle ja leikki useat laululeikit silmät suurena innosta puhkuen. 

"Olet sä kyllä taitava tyttö", sanoi puheterapeutti monta kertaa. Hän myös muisti vähän kehaista meitä vanhempiakin siitä, että tytölle on selvästi laulettu ja viitottu paljon. Se tuntui hyvältä. 

Lähtiessämme hän vielä totesi, että Pirpanan kanssa nämä asiat näyttäisi olevan todella hyvällä mallilla ja että tyttöön on helppo saada kontaktia. Elää täysillä mukana ja nauttii silminnähden sosiaalisesta vuorovaikutuksesta.

Näitä juttuja on ollut aikaa treenata, kun on vauvasta asti ollut vähän laiskemmanpuoleinen liikkuja tämä meidän Piippis

;)

Kovasti nyt harjoitellaan tätä itsenäistä ruokailuakin. Kivaa se ainakin on , muttei aina välttämättä niin kauhean tehokasta.

Tosin muumikeksit hupenee erittäinkin hyvällä tatsilla pieneen masuun, eikä siinä kauaa turhia tuumailla.