Tänä-aamuna Pirpana ilostutti äitiä piirtämällä lattiaan kajal-kynällä. En oo vieläkään malttanut pyyhkiä sitä pois. Ensimmäinen omatoimisesti rustattu piirrustus. Arvokas tekele sanon mä.

Tämän lisäksi myös luonto-äiti lahjoi minuu kauneudella.

Tulppaanit takapihalla puhkesivat kukkaan..

..ja mummolan takapihan uusi asukki näyttäytyi jo toistamiseen. Tälläkertaa H ehti ottaa kuvankin.

Viikon verran tässä on siis sairasteltu, mutta nyt alkaa onneksi näyttää jo siltä, että voiton puolella ollaan. Minähän se sitten vielä lopuksi sairastuin. Flunssaa onneksi vain. Eilenillalla PikkuW oksensi iltamaidon sänkyynsä yskittyään hetkenaikaa. Säikähdin, että nyt alkaa sitten seuraava pöpö kaatamaan kööriä mutta onneksi näin ei ollut kuitenkaan. Yhdellä ykällä selvittiin ja johtui tosiaan tuosta yskästä sekä maidon limaa irrottavasta vaikutuksesta. Tästä taudista Pirpana selvisi kaikista helpoimmalla! Hyvä niin!

Ihanaa kun H on kotona nyt hetkenaikaa. Ilmapiiri kodin seinien sisällä on kaikinpuolin nyt rennompi. Vaihtelu on hyvä HYVÄ asia.

Äitienpäivä on saanut taas mielen herkäksi. Muistot ja ajatukset ovat olleet vahvasti noissa hetkissä, kun pienet aarteeni olen syliini ensimmäisen kerran saanut. Hetkissä jolloin musta on tullut äiti, ensimmäisen ja toisen kerran. Eritavalla mullistavia hetkiä ovat olleet ne ja näistä kokemuksista en voisi olla kiitollisempi. Tänään katsoin lapsiani ja mietin, miten ihanaa on kun ovat tavallaan niin erilaisia mutta kuitenkin niin vahvasti samasta puusta. Mun omat nauravaiset, onnelliset ja huumorintajuiset pienet ihmiset. Näitä kahta pientä on helppo rakastaa ja suojella.

Se on mun tehtäväni nyt ja tulevassa. 

Se on äidin tehtävä.

Lopuksi lähetän vielä virtuaaliset Äitienpäivätoivotukset omalle rakkaalle äidille, mummille, joka erittäin mallikkaasti on tuon äidin tehtävän suorittanut ja joka on ollut paras mahdollinen äiti mulle ja mun sisaruksilleni sekä tietenkin paras mahdollinen mummi lapsenlapsilleen. Kiitos äiti kulta.

Ensiviikko tuo mukanaan paljon mukavia asioita. Piippiksen ensimmäinen puheterapia, fysioterapiaa, äidin omia kaunistautumistuokioita, hääjuhlaa.. Menen myös Tikkurilan Laureaan Elävä kirjasto-tapahtumaan kertomaan ihan livenä, että miltä se ds-lapsen äitinä oleminen nyt sitten oikein tuntuukaan. En tarkalleen tiedä mitä tuleman pitää, mutta se selviää ajan kanssa. Mua pyydettiin tähän mukaan ja vaikuttaa kivalta jutulta.

Mutta nyt, lasi punkkua ja skål äidit! 

<3