Pitihän sitä nyt pienimmällekkin saada oma lippis. Pappalippis. Se sopii tosi hienosti meidän pikkuäijän päähän.  

Tänään kaikkein mahtavinta on ollut yhteinen  aamupäivän unihetki joka on todella harvinainen näiden seinien sisäpuolella. PikkuW nukkui pinnasängyssään ja Pirpana meidän vanhempien välissä, väärinpäin tietysti ja saatiinkin vähänväliä maistella pieniä varpaita.

 Tällähetkellä nukkuvat tuolla varsinaisia päiväunosiaan ja mua ei tietenkään nyt sitten väsytä.

Säikähdin eilenillalla, kun Pirpana alkoi yhtäkkiä nieleskelemään kovasti ja yökkäsi parikertaa. Olin jo varma, että nyt meillä aloitettiin taas sairastelu vaan eipä tuo sitten oksentanutkaan. Liekö sitten mennyt joku koirankarva tai langanpätkä kurkkuun, en tiedä. Samanlainen tilanne tapahtui pari päivää aikaisemminkin. Sen jälkeen meidän matto lähtikin mummolaan pesuun kun siitä mokomasta irtoaa tosi vaarallisia pieniä valkoisia langanpaloja. Jatkossa tulee kyllä hieman eritavalla valittua matto ja sisustusmateriaalit. 

Lapsiystävällistä meille kiitos!