Jatkan vielä vähän edellisen postauksen tiimoilta. Tänään tosiaan Pirpana oppi kunnolla tuon eteenpäin möyrimisen.. Hassuinta tässä illassa oli se, että myös PikkuW kääntyi ensimmäisen kerran selältä masulleen. Ja teki sen sitten uudestaan.. ja uudestaan.  Masulta selälleen on menty jo pidemmän aikaa. Todettiin H:n kanssa oikein ääneen kumpikin että -Tuntuupas tosi hyvältä nähdä tämä kaikki!

Olivat tosiaan kun kaksoset tuossa lattialla jumpatessaan. Hymyilivät toisilleen suloisesti ja tutustuivat.

Mun aarteeni.

Toivotaan että turhautunut huutelu helpottuu tämän itsenäisen etenemisen myötä.

Harmittelin tuossa yksi ilta että en ole täytellyt mun lasteni vauvakirjoja aikoihin. Sitten tajusin että täältä blogistahan sitä vauvakirjaa löytyy kerrakseen. Kun vaan vielä saisin aikaiseksi tulostella sähköisestä muodosta pöytälaatikkoon niitä niin jäisi jotain muistoja lapsille kunhan kasvavat.

Onpahan ollut hieno ilta. Pappa sen eilen osuvasti tiivisti:" -Ajatelkaa mistä oltais jääty paitsi jos ei Pirpanaa olisi. "

Niinpä..

<3