Uudet kujeet jne..
20.03
Uusi vuosi alkoi oman soman nassun ihastelemisella. Päätettiin kaivaa kesähattu kaapista ja silläpä melkein tarkenee näillä keleillä.
Illalla harjoiteltiin jugurtin syömistä itse. Tosi tosi hienosti homma sujui noin niinkun ensi yrittämällä mutta muutaman lusikallisen jälkeen kävi sitten niinkun pelkäsinkin. Lopputulos nähtävissä yläpuolella. Harjoitus tekee mestarin tässäkin lajissa ja nyt se sotkeminen on vaan aloitettava kun noin hyvin kuitenkin lusikka osui kohteeseen eli suuhun.
Sitten hetkeksi muihin asioihin. Olin saanut kommentin edelliseen päivitykseen joka jäi kaihertamaan mieltä. En loukkaantunut siitä kun nanosekunnin ajaksi (sillä tässätapauksessa koen kommentin kertovan vaan kirjoittajan typeryydestä tai suunnattomasta vihasta minua kohtaan ja sillä en päätäni enempää jaksa vaivata) mutta rupesin jälleen miettimään sanan "kehari" käyttöä. Itsehän käytän tuota sanaa sillointällöin puhuessani kehitysvammaisista ihmistä kun taas jotkut sitten käyttävät sitä haukkumasanana jota itse en siedä. En loukkaannu jos esimerkiksi vertaisvanhemmat käyttävät tuota sanaa mun tyttärestäni mutta tämän saamani kommentin käyttäjä tuskin vertainen oli ja siksi se hetkenaikaa sai mun karvat nousemaan pystyyn ja leijonaemon murisemaan jälleen.
Ehkä mä jatkossa yritän itsekkin välttää tuon sanan käyttöä, sillä kyseinen sana saa aikaan minussa äitinä vähän ristiriitaisia tuntemuksia ja se häiritsee. Eipä tästä kuitenkaan nyt enempää.
Ainii, ajoin eilen lasten kanssa jorpakkoon mutta onneksi me kolme selvittiin tilanteesta säikähdyksellä. Ohi ajanut ihana herrasmies kiskasi nelivetomaasturillaan meidät pois pinteestä ja mummi sekä pappa tulivat hakemaan muksut omaan autoonsa tapahtuman ajaksi. Tilanne sattui ihan mummolan kulmilla kun vastaantuleva auto ei meinannut antaa meille oikein tilaa ja minä sitten väistin vähän turhan reunaan. No, tästä opin taas. Lapset olivat reippaita koko episodin ajan.
Hyvää alkanutta vuotta kaikille!
9 kommenttia
Aika vaikea ymmärtää ton kommentin kirjoittajaa.. Ootko ajatellut, että voisit poistaa kommentin ihan siksi, ettei kirjoittaja saisi sitä sairasta huomiota, jota selvästikin kerjää? Myös kommenttien valvonta voisi olla ajattelemisen arvoinen juttu, jos tollaisia tulisi lisää, ihan vain etteivät ne näkisi edes päivänvaloa?
VastaaPoistaBlogisi on niin ihanan tunteikas ja positiivinen, että oikein inhottaa nähdä tollainen yksi mätä kirjoitus muiden mukavien joukossa.
Oon miettinyt kumpaakin vaihtoehtoa ja jos tällaista kommentointia alkaa tulla jatkossa enemmän, on mun pakko päätyä jompaankumpaan.. :/
VastaaPoistaToivotaan, ettei niin kuitenkaan kävisi! Mukavia päiviä teille ja terveisiä ihanille pienille. :)
PoistaOnneksi selvisitte vain säikähdyksellä sen puskan ajon suhteen!
VastaaPoistaMaailma on täynnä kaikenlaisia pahoinvoivia ihmisiä. Ja sellaiselta olet tuon kurjan kommentinkin saanut. On halunnut satuttaa. Näihin ei kannata jäädä kiinni vaan tarpoa eteenpäin vaan. Tällä blogillasi olet jakanut niin paljon ymmärrystä ja on kertakaikkisen upeaa seurata teidän erittäin erityisen Pirpanan elämää ja kehitystä, joten älä lannistu tästä! Vaan jatka samaa tietä entistä vakuuttuneempana siitä, että tämä maailma kaipaa sinunlaisiasi ihmisiä. Olen myös samaa mieltä, että tuo kommentti kannattaisi poistaa.
VastaaPoistaKoko teidän ihanalle perheelle toivotan kaikkea suloista ja ihanaa tähän uuteen vuoteen! <3
Ei typerät ja pahansuovat ihmiset laailmasta lopu. On ikävää, mutta niin totta. Sinulla, teillä on niin hirmuisesti onnea ja iloa, että kateellinen kansanosa ei yksinkertaisesti kestä. Voimia taisteluun tuulimyllyjä vastaan. Toisaalta aivan takuulla mielenpahoittajia riittää ihan meille kaikille. Voimia teillä on, koska teillä on toisenne ja ihanat tukijoukot. Eteenpäin sano akka kun lumeen juuttui....vai mitä!?
VastaaPoistaAa, vielä kommentti anonyymiesteestä. On olemassa niitä kaikenkirjavia numero+kirjain yhdistelmiä, jotka kyllä inhiboivat kommentointia. Mutta on myös optio, julkaistaan hyväksynnän jälkeen. Tosiseikka on kuitenkin se, että molemmissa blogisti pahoittaamielensä kyllä. Jälkimmäinenon kommentoijaystävällinen tapa kontrolloida. Vilkutuksia!
VastaaPoistahuhu...pisti karvat nousemaan myös itsellä tuon kommentin lukemisen jälkeen.Itse työskentelen koulunkäyntiavustajana autismi-luokassa ja työskentelen päivittäin eri kehitysvamman omaavien lapsien kanssa. Itse en kyseistä työtä vaihtaisi mihinkään, enkä yhdestäkään oppilaasta olisi valmis luopumaan..Jokainen heistä on aivan ihana ja oma pieni persoona ihan niinkuin me "tavallisetkin" ihmiset.
VastaaPoistaHaluan myös kiitää sinua aivan ihanasta blogista, tavastasi kirjoittaa ja sinun persoonastasi, olet niin ihanan positiivinen ja iloinen, mahtava ja rakastava äiti! :)
Oikein ihanaa alkanutta vuotta teille kaikille!
Olen ollut opintoihini kuuluvassa työharjoittelussa aikuisten kehitysvammaisten hoitokodissa ja siellä käytettiin juuri tuota kehari-sanaa. Kun ensimmäistä kertaa menin töihin ja kuulin tuon sanan, niin ajattelin että mitä ihmettä! Itsekin olen aina ajatellut että se on vähän niin kuin haukkumasana. Mutta varmasti hoitajat eivät käyttäneet sitä pahassa mielessä, heistä huomasi että he rakastavat työtään ja haluavat hoitaa kehitysvammaisia koko sydämestään.
VastaaPoista