Ihana, ihana loppuviikko
20.59
Näin seesteinen tunnelma vallitsi eilenillalla kotona kun me vanhemmat otettiin vähän irtiottoa arjesta. Ystäväpariskunta tuli meille iltaa istumaan ja illalla käytiin vähän tanssimassa kylillä. Teki todella gutaa ja tänään on ollut ihan uudestisyntynyt olo. Nukuttiin puoleenpäivään ja sen tuntee nyt luissa sekä ytimessä. Lapset olivat käyttäytyneet mummolassa kuin pienet enkelit ja yö oli sujunut mallikkaasti. Mulla on nyt tosi onnellinen ja hyvä olo.
Tyttö keksi jälleen uuden keinon hauskuuttaa meitä vanhempia matkimalla mummin yskää. Kun joku lähellä yskii niin näin tekee pieni Pirpanakin. Ja käsi tietysti suun edessä. Hyvät tavat kannattaa opetella heti pienestä niinhän se on.
Kovin omatoiminenkin hän yrittää olla. Äiti vaan ei aina muista että esimerkiksi nyt sitten puurolautasta ei kannata jättää tytön käsien ulottuville sekunniksikaan ilman valvontaa.
Omatoimisuutta osoittaa myös se, että potalla istuessaan Piippis yrittää pukea sukkahousuja/sukkia/housuja/vaippaa kovin innokkaasti ylleen ja parikertaa on meinannut saadakkin jalan ujutettua lahkeeseen. Tämäkin uusi "taito" on tuntunut kivalta huomata.
Tänään piipahdettiin mummun sekä ukin luona syömässä ja serkkutyttö (7 viikkoa vanhempi) oli paikanpäällä myös. Tytöt istuivat yhdessä lattialla ja ihanaa oli vierestä katsella kun Pirpanakin oli silminnähden innoissaan ikätoverin seurasta. Sydäntä on tänään lämmittänytkin ajatus siitä että pikkuveli kasvaa kokoajan ja kohta heistä ihan oikeasti on seuraa toisilleen. Yhteiset leikit odottavat jo ihan nurkan takana. Äiti ja isi ovat onnellisia siitä.
Näin unta että odotin vauvaa ja siinä unessa mua ahdisti suunnattomasti ajatus lapsen synnyttämisestä, olin paniikissa. Tulenkohan koskaan selviämään dramaattisista synnytystapahtumistani? Aika näyttää. Onneksi nyt ei ole hätäpäivää sillä vauvakuumetta en tällähetkellä pode ;) Nämä kaksi kultakimpaletta riittävät mulle.
No juu, mä jatkan herkuttelemista sillä tänään mulla on siihen lupa. Huomenna sitten taas jatketaan sitä uudenvuodenlupauksen lunastamista.
3 kommenttia
Hei, voisitko tehdä kanssa tästä blogista sen mobiili version, siis kännylle sopivan?:)
VastaaPoistaNyt on tehty :)
VastaaPoistaHei, blogisi ja erityisesti Pirpana ovat ihanat! Meillä on puolitoistavuotias down-poika, ja ihan samat jutut meneillään (tekoyskää ja pukeutumistreenejä) :).
VastaaPoista- Jenni