Tänään tehtiin historiaa ja oltiin kahden vanhimman lapsukaisen, sekä mun siskoni kanssa Keravan Keuda-talossa katsomassa Taidepäiväkoti Konstin "Pullopostia" esitystä. Jännitin hieman etukäteen, että miten homma sujuu mutta oikein hienostihan se meni stressaamisesta huolimatta. Ihan lopussa W tosin pelästyi lavalla tanssahtelevia merirosvoja, mutta silti malttoi nätisti istua tädin sylkyssä loppuun asti. Muutaman kerran sanoi "Pois", mutta sen isompaa numeroa ei näistä pelottavista merirosvoista tehnyt.

 Piippiskin viihtyi mun polvella hienosti ja intoutui useaan otteeseen taputtamaan iloisesti muun porukan mukana ja seurasi myös tosi tarkkaavaisesti, mitä lavalla tapahtui.

Ehkäpä sitä jatkossa uskaltaa näiden kahden kanssa mennä tämäntyyppisiin tapahtumiin toistekkin. Kivaahan se on meille kaikille! 

Esitys oli tosi värikäs ja hauska. Hyvä Konsti ja Konstilaiset, sekä kiitos kummitäti-A <3 Tämä kevätproggis ei kyllä koskaan jätä kylmäksi.

Nyt väsyttää mahdottomasti. Isi kävi harrastelijafutisjoukkueensa kanssa voittamassa pronssia tänään  Helsingissä ja mä vietin iltaa jälleen kerran näiden murumussukoiden seurassa. Onneksi huomenna on se päivä viikosta, kun kenelläkään ei ole kiire minnekkään. Ei töitä, ei terapioita, ei minkään sortin harrastuksia tai velvoitteita. Huomenna toivottavasti nukutaan pitkään, herätään aamulla kaikki samasta sängystä ja köllitään pitkään vällyjen alla. Tänä-aamuna heräsin Piippiksen iloisiin höpinöihin, kun se oli kömpinyt meidän jalkopäähän ja W veteli hirsiä siinä meidän vanhempien välissä. Kipittävät kumpainenkin aika herkästi meidän huoneeseen yöllä, tai viimeistään aamun sarastaessa. Mun mielestä se on ihan parasta. Mulle se ei ole ongelma laisinkaan.

PikkuH:n usein nostan itse aamuyöllä viereen, kun en enää vaan yksinkertaisesti jaksa pomppia pinniksen luona laittamassa tuttia tai pulloa suuhun. Teen sitä nimittäin aika monta kertaa yön aikana. 

Vielä koittaa se päivä kun eivät enää haluakkaan meidän väliin. Sitten muistan nämä sunnuntai-aamut. Pörröiset hiukset ja iloiset hymynaamat. Nyt painan siis joka hetken muistoihin. Nämä hetket ovat kultaa.