Vastaanpa blogimaailmassakin kuhinaa aiheuttaneeseen meikittömyys-haasteeseen ja julkaisen oman luonnollisen lookini. Tässä kuvassa mulla ei ole ripsipidennyksiäkään, vaikka kovin uskollinen olen niille ollut viimeisen neljän vuoden aikana. Ovat näppärät ja piristää ulkomuotoa sopivasti. Mun henkilökohtainen mielipide on, että ripsipidennykset on juurikin kotiäideille huippujuttu. Liekö sitten pinnallisuutta vai mitä, mutta kyllä on paljon helpompi olla kun peilistä katsoo astetta verran skarpimpi äiti. Ja vaikka oma mies hyväksyy mut juuri sellaisena kun olen, on silti ihan kiva panostaa itseensä H:n vuoksi myös. Kotona ollessa ei kyllä helposti tulisi mieleenikään laittaa ripsiväriä ja kotona tässä elämäntilanteessa kuitenkin pääsääntöisesti nyt olen. Vaikkakin ajattelen näin, niin harvoin esimerkiksi kauppareissulle meikkaan vartavasten. Mustat silmänaluset peitän mielelläni ja ehkä vähän poskipunaa sipaisen poskipäille, mutta sitten onkin jo tarpeeksi kiva fiilis lähteä ihmistenilmoille.

Ripsipidennyksistä vielä. Olen myös huomannut, että kerran kuukaudessa ystävän kanssa vietetty aika ripsihuollon merkeissä tekee hyvää henkiselle hyvinvoinnille. Siispä peukutan räpsynripsiä. Jos vaan iho ja silmät sen kestävät. Kaikille kun vahva ripsiliima ei sovi.

Luonnollisena tai meikattuna, kunhan itsellä on kaunis ja hyvä olo! Niin minä ajattelen.

Tänään oma fiilis on ollut vähän kehno. Jumiutunut niska (tai hartiat) alkoi vihoittelemaan toissapäivänä ja eilen kärsin tosi voimakkaasta päänsärystä koko päivän. Tänä-aamuna päänsärky oli helpottanut, mutta tilalle tuli omituinen heittohuimaus, josta kärsin aika-ajoin. Hartianseutu on ihan kosketusarka jo. Kun H tuli kotiin, sain hetkenaikaa levättyä ja tilanne rauhoittui. Jos tämä nyt jatkuu niin täytyy varmaan pyörähtää paikallisessa lääkärikeskuksessa näytillä ihan. Kaikenlaista pientä vaivaa tämä äitiys saa aikaiseksi, sen oon nyt saanut itsekkin huomata. Väsymys sekä katkonaiset yöt voimistavat näitä tuntemuksia entisestään. Ikäkin tekee varmaan jo tepposet. Tässä kun ei enää mitään teinityttöjä olla vaikka kuinka yrittäisi Heh.

Siitäpä tuli mieleeni, että muutaman viikon päästä juhlin syntymäpäiviäni ja oon järjestänyt vähän isommat kemut itselleni Helsinkiläiseen ravintolaan. Sitä tapahtuu ehkä kerran kymmenessä vuodessa. Tosi kiva että on jotain mitä odottaa ja aina mahtavaa saada kerättyä ystävät kasaan.