Tänäiltana kun syötin iltavelliä mun pienelle ihmiselle, tunsin itseni pitkästäaikaa aivan uskomattoman haavoittuvaiseksi. Mistä tämä kaikki rakkaus kumpuaa? Miksi se rakkaus pelottaa joskus niin valtavasti? Kun katsoin tuota pientä tyttöä joka niin suloisen rauhallisesti nukahti yöunosille, tunsin aivan valtavaa menettämisen pelkoa vaikka mitään oikeaa syytä siihen ei ole. Äitinä oleminen on välillä hämmentävää.

Tänäiltana kiitin taas sitä jotain suurta tuntematonta, joka tuon tytön meidän syliimme suvaitsi lahjoittaa..