Nyt mä vähän yleistin. Anteeksi.

Mä luulin ensin bloggerin syötteestä lukiessani, että sä tarkoitat sitä _toista_ v-sanaa ja ihmettelin, että voiko sitä käyttää ns. "oikeinkin". :D Asia selvisi sitten kun luin vähän tarkemmin.

Mulle on tuon sun tarkoittaman v-sanan ja sen k-sanan (no, siis, "keharin") käytössä jotenkin samanlainen oudohko käytäntö/fiilis, kuin afro-amerikkalaisilla sen n-sanan käytön kanssa. Hehän käyttää sitä itse, mutta muiden suussa se on yksiselitteisesti haukkumasana (myös mun mielestä). Mä koen, että mulla on "keharin" äitinä oikeus käyttää sitä sanaa, koska mä tarkoitan sillä - _asiallisesti_ ja arvottamatta - kehitysvammaista ihmistä, lyhennän vain sanan. Käytän sitä siksi, että mun elämän arkipäivässä on tarve käyttää sanaa joka ikinen päivä enkä jaksa jokaikinen kerta käyttää pidempää versiota. Joku varmasti kyllä minunkin käyttämänä sitä hätkähtää, ruma sanahan se on. Ainakin silloin kun sitä käytetään haukkumasanana. Sana kuin sana kuin sana - mä olen sitä mieltä, että ihmiset antaa sanoille sisällön omalla tavallaan käyttää niitä. (Ja käytän mä sitä v-sanaakin, ehkä liikaa. Mä nyt vaan tykkään puhua lyhyemmän kaavan kautta, vaikkei tämänkään kommentin perusteella uskoisi. ) :)

Eli olet täysin oikeassa - sun tarkoittamalle v-sanalle on olemassa "oikea" tapa ja "väärä" tapa käyttää. Tätä mieltä minä olen. :)

Olit kirjoittanut kivasti blogiisi. Kiitos <3