Kansainvälinen Downin syndrooma-päivä lähestyy ja tuntuu että nyt viimeaikoina olen jakanut ahkerasti facebook-sivuillani (ja tietysti täällä blogissa) tietoa aiheesta. Ylipäätänsäkkin siis julkaissut paljon ajankohtaisia youtube klippejä ynnämuita. Tänään mietiskelin kun yhden uutisen taas sivuilleni laitoin että kuinkakohan paljon ärsytän porukkaa jatkuvalla DS-valistuksellani? Kuitenkin tulin siihen lopputulokseen että aihe on mulle niin rakas ja koen ihan hirvittävän tärkeäksi jakaa tietouttaa siitä eteenpäin, että turha kai tuollaisia on miettiä liikaa. Kyllähän sosiaalisissa medioissa voi poistaa tai piilottaa tietyt henkilöt jos päivitykset ketuttaa ja tiedän erään henkilön niin tehneenkin mun kohdallani. Ja tiedän myös sen että näitä henkilöitä on varmasti enemmänkin mutta ehkä se kertoo vaan siitä että meidän ajatusmaailmat ei kohtaa alkuunkaan ja näinollen onkin parempi että sitten tekevät nämä omat ratkaisunsa. 

Tässäpä vielä  tuo surullinen tyhmä uutinen jonka tänään tovereilleni fb:ssä jaoin. Kauhian paha olo tulee tuosta ja 9 kymmenestä järkytti. Sitä kun itse mietiskelee joka päivä ja monta kertaa että mitä mun elämä olisi ilman tuota rimpsessaa. Niin paljon hän antaa meille. Pelkkää hyvää vain!

Mitään muuta sanottavaa mulla ei oikeastaan tällähetkellä olekkaan :) Paitsi että huomenna juhlistetaan Pirpanan isin synttäreitä. Paketoitiin eilen tirpan kanssa lahja ja askarreltiin joku kortin tapainen. Mielestäni onnistuin lahjan valinnassa tänävuonna erityisen hyvin mutta vielä en voi sitä luonnollisesti täällä paljastaa. Jos ei sankari tykkää niin minä ainakin tykkään. Lahjaan sisältyy siis myös samalla pieni haaste! 

Eilinen Drive leffa oli pettymys mulle. Ryan Gosling oli elokuvan parasta antia. Aika paljon tunnistettavia elementtejä Tarantinon elokuvien kanssa eli siis toisinsanoen aika selkeästi kuvattua väkivaltaa. Liian heviä tällähetkellä mun niin ihanan autuaaseen ja herkkään olotilaan ;)