Not. Otsikko sarkastinen. En tiedä mitä on tapahtunut mutta jotain on, sillä meidän soseruokailu on tällähetkellä ihan hirveetä showta ja sotkemista! Jopa puuron kanssa temppuillaan, varsinkin aamuisin. Maidot ja vellit menee onneksi normaaliin tapaan ihan näppärästi nassuun. Pappa on kaikista paras saamaan huomion itselleen jolloin Piippis syö vähän niinkuin puolivahingossa, mutta auta armias jos ei ole syöttäjällä ketään apuria niin touhu on toivotonta. Tänään myös isin kitaransoitto todettiin hyväksi keinoksi saada kasvissosekeitot maistumaan. Hohhoijaa, toivottavasti tämä on väliaikaista! Asiaa ei helpota jatkuva pörinä ja pärinä, jota öisinkin täytyy harrastaa vaikka tyttö on aivan syvällä unimaailmassaan. Joo kuullostaa sekä näyttää varmaan huvittavalta ulkopuolisen silmissä mutta täytyy sanoa että pari kertaa on äipällä ärräpäät lennelleet jo. No, usein kyllä naurattaakin.

Piippiksen lemppari-asento lattiatasolla on tällähetkellä tuo kuvassa näkyvä, breakdance-tyyppinen "kädet haarukkaan, jalat kattoon"-asento. Tuossa kuvassa ilmeisesti myös pörrätään suun asennosta päätellen. Kivaa kun typsy viihtyy jo itsekseen matolla pitkiäkin aikoja, toisin kuin vaikkapa kuukausi sitten vielä oli. Touhuilee omia juttujaan ja tekee motoriikan kehittymisen kannalta maan mainioita jumppaliikkeitä. Tänään sain kuvattua kännykkäkameralla pikku klipinkin jossa nostaa hienosti ylävartalon ensimmäistä kertaa suorille käsille, mutta mun täytyy editoida sitä klippiä hieman ja just nyt olen aivan liian laiska tekemään yhtään mitään ylimääräistä.

Ja niin, otin myös ensimmäisen kuvan kasvavasta masusta, tuosta Piippiksen tulevasta "pikkusiskosta". Viimeaikoina tyttöfiilis on ollut todella voimakas ja jännä nähdä parin viikon päästä että onko tuo fiilis ollut aivan tuulesta temmattu. Voihan olla, että se johtuu siitä kun mulla on yksi tyttöraskaus niin tuoreessa muistissa että sieltä jostain syövereistä vanhat tuntemukset kumpuaa taas pintaan. Näköjään enemmistö blogini lukijoistakin on samoilla linjoilla mun kanssa ;) On tää vaan niin jännittävää. Kaikkein upeinta olisi, kun kykenisin vaan olla kyselemättä ja jaksaisin odottaa vauvan syntymään. Mutta en pysty. Melkeinpä voisin tunnustaa olevani jo kovinkin malttamaton...