Kauniin sään sekä hyvän olon kunniaksi, päätettiin lähteä tänään vähän ulkoilemaan pitkästä-aikaa. Itsehän olenkin nyt tässä viettänyt ihan kiitettävän monta päivää neljän seinän sisällä ja kyllä täytyy sanoa että piristi pyörähtää pakkasessa! Järkkärikin kaivettiin kaiken rojun alta pölyttymästä ja poikkeuksellisesti teinkin nyt uudenvuodenlupauksen, eli yritän välttää kännykkäkameraa jatkossa ja ottaa vähän parempia kuvia ihan oikealla kameralla.

Yöunista sen verran että paremmin menee jo. Aamupuurolle tyttö herää 6-7 aikoihin, mutta syötyään hää jatkaa vielä unta. Nälkä se taisi vaan olla, joka valvotti ja häiritsi meidän perheen unta. Toivotaan niin.
Maissinaksuja ollaan mussuteltu ja Pirpana tykkää niistä kovasti. Hienosti osaa ihan itse syödä ja äitikin on rauhoittunut sen verran ettei koko ajan ole tonkimassa muka liian isoja paloja pienen suusta :)
Äidinmaito hupenee. Nyt huolettaakin se, miten saadaan tuo nirsoilija juomaan korviketta tai edes vettä vähän isompia määriä, sillä Piippis ei selvästikkään pidä niiden mausta. No eipä tässä onneksi kauaa enää ole kun voi alkaa jo ihan oikeata maitoa antamaan. Ja juohan tuo velliä.

Äidin fiilikset ovat nyt olleet vähän maassa muutaman päivän ajan mutta ihmekkös tuo on tässä hormonisohjossa. Onneksi tuo aurinkoinen on tuossa noin! Ei sitä kerralla jaksa kovin kauaa märehtiä kun pieni on niin onnellinen ja hyväntuulinen kokoajan. Tämä jatkuva oksetus vetää mielen matalaksi kun edes kaupassa käyminen ei meinaa onnistua. Tänään on ollut helpompi päivä ja toivo elääkin että pahin alkaisi jo olemaan takanapäin! Kuulin vauvan sydämen sykkeen kotidopplerilla muutama päivä sitten. Aina niin uskomaton tunne! En mä oikein vieläkään meinaa uskoa tätä! Pirpana ei pitänyt tuosta aparaatista ollenkaan masussa ollessan. Joka kerta kun kuuntelin, alkoi mielenosoitukselliset potkunyrkkeilytreenit ja kuuntelemiset jäivät sikseen. Tyttöä oli vaikea ultratakkin kun liikkui aina niin kovasti. No, onneksi masun ulkopuolella Pirpana on ollut maailman rauhallisin ja kiltein tyttö. Ehkä sillä oli vaan ahtaanpaikankammo niinkun äidillänsäkkin :)






Pirpana ja "salakka". Tuota valaspehmolelua on ihana halailla ja vähän imeskellä myös. Mummu ja ukki toi sen Norjasta valas-safarilta. Hitti.