Kaikki hyvin! Kuopus nukkui tutkimuksen alussa mutta heräsi hetken päästä ja kyllä se vaan taas tuntui upealta nähdä asukas ekan kerran kunnolla liikkumassa ja pomppimassa. Ojenteli pieniä käsiä ja jalkoja päättäväisesti. Niskaturvotusta oli 0,8mm eli ei juurikaan. Olen yrittänyt etsiä Pirpanan papereista hänen np-ultra tuloksia mutta mistään en ole löytänyt. Kiinnostaisi vaan vähän virkistää muistia kuinka paljon mussulla tuota turvotusta aikanaan oli. En kuollaksenikaan muista mutta vähän sitä oli, sen muistan. 

Raskausviikkoja mulla on nyt 10+5 ultran mukaan. Näillä viikoillahan sikiöllä on aina vielä pieni napatyrä olemassa ja ainoastaan jos tyrä on yli 5mm, varataan uusi ultra-aika. Meillä tuo tyrä oli vähän päälle 4mm mutta kätilö huomasi että säikähdettiin H:n kanssa kumpikin vähän(kun ei tiedetty tuollaisesta ollenkaan) ja  hän sanoikin sitten että jos halutaan, voidaan tulla ensi viikolla tarkistamaan että tuo tyrä on hävinnyt jotta saadaan mielenrauha. Ymmärsi hyvin että meidän tilanteessa sitä helposti on vähän normaalia säikympi kun Pirpanan syntymän jälkeiset hetketkin ovat vielä niin tuoreessa muistissa. Tietysti mä haluan mennä katsomaan tulokasta aina kun siihen vaan mahdollisuus annetaan joten ensi perjantaina käydään taas Hyvinkäällä pyörähtämässä. Kätilö sanoi vielä loppuun että kaikki näyttää oikein hyvältä ja mitään syytä huoleen ei ole. Silti odotan jo tuota ensi viikon ultraa että päästään moikkaamaan tyyppiä. Pirpanan np-ultra oli joskus raskausviikolla 12+ ja oli selkeästi isompi silloin. Luonnollisesti myös tuo tyrä oli siinä vaiheessa kadonnut häneltä. 

Ainiin, laskettu aika aikaistui hieman.

Veriseulatkin musta otettiin ja niitä tuloksia tässä nyt sitten odotellaan. Mullehan nää on aika höpönpöppöä kaikki kun Pirpanakin läpäisi nämä seulat kuin vettä vaan :) Ja niinkun olen sanonut, hyvä niin. Tietysti hyvä ne on ottaa jos vaikka jotain niissä sattuisi näkymäänkin, siis vaikka joku vakavampi kromosomipoikkeama. 

Oikein positiivisesti olin yllättynyt Hyvinkään sairaalan henkilökunnasta. 

Rakenneultran meille tekee kuulemma lääkäri, sillä hän osaa katsoa vähän tarkemmin tietyt asiat ultrasta. Downeillahan esimerkiksi reisiluu on vähän lyhyempi kun tavis-vauvoilla. 

Pirpana oli mummin ja papan valvovan silmän alla nukkumassa aamupäivän unosia kun me tuolla Hyvinkäällä piipahdettiin. Laitoin tytön äsken ulos nukkumaan ja siellä se taas onnellisena tuutii vauvan unta. Mulle tulee aina niin ylpeä ja vahva olo kun saan kertoa tuosta meidän tytöstä ammatti-ihmisille ja vastaanottokin on tähän mennessä ollut todella sympaattista. 

Tosi onnellinen äiti olen nyt kaikinpuolin.