Mennyttä ja tulevaa

15.27

Ensiviikko on täynnä hulina päiviä! Keskiviikkona mennään piipahtamaan perinnöllisyysneuvolassa Naistenklinikalla. Tarkalleen en edes tiedä että mitä luvassa on. Ainoa asia jonka varmasti tiedän on se, että silloin mulle voidaan tehdä lapsivesipunktio(vai onko se sitten se istukkatutkimus?) jos halutaan sikiön kromosomit tutkia mutta me kyllä tehtiin H:n kanssa päätös, että ei sitä näytettä oteta. Niin tärkeä tuo tieto mahdollisesta DS-diagnoosista ei ole, ettäkö ottaisin enää tässävaiheessa keskenmenoriskiä. Onhan selvää, että se asia mietityttää paljon, varsinkin kun eräs hoitaja naistenklinikalta mulle sanoi että meillä on Pirpanan myötä 1%:n kohonnut riski saada down-vauva jatkossakin. No, tämän vuoksi mennään tuonne perinnöllisyysneuvolaan juttelemaan. Tahdomme tietää mistä se 1 % tulee kun aikaisemmin meille on kerrottu että kohonnutta riskiä ei ole vielä iänkään puolesta. Faktat haltuun niinsanotusti.


Mutta, tulee jos on tullakseen. Sitten ollaan tosi erityisiä! ;)

Viikon päästä perjantaina meillä on np-ultra ja sitäkin tietysti kovasti odotellaan. Sitten seuraavalla viikolla on Pirpanan lekuria, fysioterapiaa ja taas lekuria. Nyt se sitten alkaa.. Valmiina ollaan!

Sisältyipä meidän eiliseen päivään hieman dramatiikkaakin kun Piippis nukahti kirjaimellisesti pystyyn mitään ennakkovaroituksia antamatta. Kauhistuin tietysti alkuun että tyttö menetti tajuntansa mutta ei se sitä onneksi ollutkaan kun heräsi välittömästi syliin otettaessa mutta nukahti kyllä samantien kun laitoin vaunuihin. Väsymys vain yllätti pienen tyypin totaalisesti. Nämä on niitä tilanteita, jolloin tuo extrakromosomi aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä äidille. Aloin tietysti heti epäilemään narkolepsiaa tai pahempaa, syöpääkin. No, kun tyttö sitten heräsi ja oli iloinen pirteä oma itsensä, myönsin itselleni että tuli vissiin taas vähän ylireagoitua..

Ainiin ja vielä, tyttö on oppinut höpisemään unissaan. Ihan mahtavaa kuunneltavaa! "Tättättää ja wäwwäwwää" onkin nuo yleisimmät replat..






Pirpanan np-ultra kuva vuonna 2010. Viikkoja 12. Niskaturvotus täysin olematon. Mahdollisuus downin syndroomalle 1:17 000. Meidän pikkuinen tilastoihme.
<3

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Milloin saitte tietää downin syndroomasta?
    Ihastuin täysin blogiisi ja aion ahmia kaikki kirjoitukset! Terveisin 1v 2kk kaksostyttöjen äiti

    VastaaPoista
  2. Heti pari minuuttia syntymän jälkeen alkoi kätilö vinkkailemaan vauvan erityispiirteistä ja sitten kyllä heti huomasin itsekkin. Ihanaa että viihdyt, tervetuloa! :)

    VastaaPoista

Suosituimmat

Facebook