Lukaisin tuon linkin sisältämän kirjoituksen. Siitä tuli hyvä mieli. :) Olisi hienoa, jos kaikkeen erilaisuuteen voisi suhtautua hyvin ja hyvällä tavalla uteliaasti. :)

Niin. Jos niin olisi, antaisin ihmisille luvan tuijottaa mun tyttöä kaupassa ihan vapaasti :)

Jep. Olen useinkin miettinyt kaikkea erilaisuutta. Mikä oikeus ihmisillä on tuijottaa niitä, jotka pukeutuvat näyttävästi goottiasuihin tai niitä, joilla on kainalosauvat, niitä, jotka ovat keskimääräistä lyhyempiä tai ihan mitä vain, mikä poikkeaa valtavirrasta...

Ihminen on luonnostaan utelias. Mielestäni lapsia tulisi opettaa positiiviseen uteliaisuuteen. Aikuisen tehtävä on näyttää esimerkkiä, vastata kysymyksiin ja selvittää vastaukset niihin kysymyksiin, joihin ei vastausta tiedä, olla avoin. Välttely, peittely, hankalien asioiden sivuuttaminen luo tunteen, että kysymyksissä ja ihmetyksissä on jotain väärää tai pelottavaa. Tämä lisää ennakkoluuloja ja vaikeuttaa mm. kehitysvammaisten integraatiota. Kun aikuiset ovat reippaita ja todenmukaisia, lapset oppivat huomioimaan erilaiset ihmiset luonnollisella ja järkevällä tavalla. Luonnollisuus kehittyy kun ollaan paljon tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa.

Erityislapsen vanhempien täytyy olla itsekin erityisiä, jotta he jaksavat laittaa itsensä ja lapsensa katseille ja kysymyksille alttiiksi. <3 Sinä olet!

Voi Saaris! Mä en nyt osaa sanoa tuohon mitään fiksua. Saanko vaan niiskutella? :)
Kiitos..