Kuva olkoon yksi todiste siitä, että ollaan treenattu istumista viime viikon aikana paljon. Onnistuu kyllä jo tosi hienosti ja se on vieläpä kivaa! Hassua että tyttö istuu jo pitkänkin pätkän ihan ilman tukea mutta kääntymisestä ei jaksa kiinnostua. Selällään makoilu on paljon kivempaa ja sen kyllä huomaa tytön  takaraivostakin. On ollut noin 3kk:n iästä asti vähän litteähkö mutta en ole jaksanut olla asiasta hirvittävän huolissani sillä lääkäri sanoi, että vuoden ikään mennessä tuon plagiokefalian pitäisi kadota ja onhan tuo vähän jo niin tehnytkin. Yritetään nukuttaa Pirpanaa kyljellään mutta mokoma onnistuu aina kääntymään selälleen, vaikka kuinka olisi tyynyä selän alla. Helpotusta tilanteesen on selvästikkin tuonut se, että ollaan voitu luopua sitteristä kokonaan kun syöttötuolissa istuminen onnistuu niin hyvin.

Tänään tarjosin Pirpanalle kaupan "marjaisat palat"-sosetta ja olihan sangen viihdyttävä näky, kun tyttö selvästi tykkäsi mausta mutta silti ne palat oksetti joka kerta. Halusi kuitenkin aina lisää. Sissi! Tällähetkellä nuo hedelmäsoseet maistuu sekä äidille, että tyttärelle!

Piippiksen äiskää on puraissut leipomiskärpänen. Tajusin, että keittiössä touhuaminen saa mun ajatukset hetkeksi muualle ja sitäkautta myös pahoinvointi pysyy loitolla. Helpotusta on kyllä tapahtunut jo ja uskon että nyt ollaankin jo vahvasti voiton puolella. Vielä kun saisi tämän väsymyksen katoamaan.. Tänään sain nukkua 2 mahtavaa tuntia ja siitä kiitos omille ihanille vanhemmilleni. Papan sylissä on jokin uskomaton taika. Se on ainoa syli johon Pirpana nukahtaa täydellisen helposti.

Jokohan sitä huomenna uskaltaisi vauvan kanssa vähän ihmisten ilmoille?