Perinnöllisyysneuvonnassa

22.21

Helsinki-päivä takana. Perinnöllisyysneuvonnassa meni ihan mukavasti vaikka alku vähän tökkikin kun jumituttiin ruuhkaan ja jäätiin jokaikisiin punaisiin valoihin kaupunkiin saavuttaessa! Jouduin matkalta soittamaan sikiöntutkimuslaitoksen poliklinikalle että tulossa ollaan vaan ei ihan ajallaan. Loppupeleissä myöhästyttiin vartti ja vähänhän se taas hävetti. Paikalla odotti kuitenkin mukava naislääkäri ja hän kertoi meille ne faktat jotka haluttiinkin kuulla. Kotiinlähtiessä omat fiilikset oli tosi hyvät ja olinkin entistä vakuuttuneempi siitä, että ollaan nyt tehty ihan oikea päätös kromosomitestin suhteen. Lääkäri kertoi meille että heidän lähtökohtansa on se, että ds-perheisiin syntyvä seuraava lapsi on normaali kromosomiston omaava. Kuulemma n. kerran 5 vuodessa käy toisin.  Haluan vielä omalta osaltani sanoa sen, että ymmärrän täysin kyllä niitäkin vanhempia jotka tuohon testiin menevät. Kyllä mekin tällähetkellä ottaisimme tuon mahdollisen tiedon kromosomipoikkeavuudesta mielellämme vastaan ennen syntymää ellei sitä keskenmenoriskiä testissä olisi. Näin 8 kuukauden jälkeen, huomaan usein muistelevani syntymän hetkeä kauhunsekaisin tuntein. Sitä oli aika shokissa kuitenkin vaikka siinä hetkessä ei niinkään asiaa tajunnut. Mutta, seulat joissa nyt käydään eli np-ultra perjantaina ja veriseula, paljastavat kuulemma kuitenkin 85% tapauksista. Tosin eipä me viimeksikään kuuluttu tuohon enemmistöön.

No, nyt eletään pikku pikku jännityksessä ihan loppuun asti mutta ainahan tässä elämässä jotain saa vähän jänskätä. Oltais me aikamoinen kööri sitten jos noita erityisiä olisi kaksi kappaletta <3

Tunsin äidin suurta ylpeyttä kun lääkäri intoutui ihastelemaan Pirpanaa sekä kehui jänteväksi ja hyväntuuliseksi. Naistenklinikan hississä siivoojakin sanoi että "Voi miten se on suloinen". Nää on isoja juttuja minulle yhä. Piippis oli juuri herännyt unilta ja olikin kyllä totisesti kuin aurinko. Parhaimmalla mahdollisella tuulella. Nappisuoritus siis siltäkin osin! 


Tällaisia tunnelmia tänään. Kuvasin pitkästäaikaa vähän videomatskua ja laitan sen nyt tännekkin vaikkakaan tuossa ei mitään järisyttävää uutta jännää tapahdukkaan. Pirpana vaan vähän hassuttelee tuttuun entiseen tyyliinsä. 

Huomenna on kirpparipäivä jee! Kauniita unia!


You Might Also Like

11 kommenttia

  1. hienolta kuulostaa, kaikinpuolin! olikohan sama naislääkäri kuka meillä kun itkeä vollotin puhelimeen?

    Ja juuri se seuraava kromosomifeelu - mikä on todennäköisyys että se on juuri ds, ja mikä ylipäätänsä on tilastollinen todennäköisyys että tippuisi molemmista seuloista kahdesti läpi? olematon, mutta snadisti läsnä.

    Mukava kulla reissun fiilikset!
    Hienoa :)

    Aurinkoa eloon!

    VastaaPoista
  2. Olisikohan ollut jopa suomenruotsalainen? IHan varma en oo. Luulisin että on sama naikkonen kuitenkin.

    Aurinkoa teillekkin ja onnea Pullalle neljän kuukauden saavuttamisesta! :)

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, kun otitte Piippiksen mukaan!! Näkevät tädit ja sedät siellä, että ihan ihminen se ds-nappulakin on. Olis meidänkin pitäny ottaa Jooa mukaan, mutta toisaalta se ei ehkä olis ollut ihan järkevää, kun se tutkimus kuitenkin tehtiin siinä samalla :D
    Mutta hienoa, että kaikki meni niinku pitikin ja kuulitte sen minkä halusittekin! :)

    VastaaPoista
  4. Juu oli kyllä hyvä juttu että tytsy oli mukana. Jännitin vähän että mitä ne tuumaa kun esim ultraanhan ei lapsia päästetä. Ei tullut onneksi pahaa sanomista.

    Terkkuja Pirpanan poikkikselle ja koko perheelle :)

    VastaaPoista
  5. Ihanaa höpinää videossa : ) Teidän Piippis on niin suloinen, että ei ihme jos ihmiset pysähtyy ihastelemaan ja tuo hymy on kertakaikkiaan valloittava!

    VastaaPoista
  6. Kiitos paljon :) Yleensä se on suloinen. Viimeyönä ei ollut :D

    VastaaPoista
  7. Onpa suloinen pikkuinen sinulla! Aina se ns. erilainen lapsi jaksaa herättää huomiota, joskus vanhempaa väsyttää, kun oma perhe on se ainainen katseiden kohde. Meidän tilanteemme on tietysti hieman eri, mutta huomaa, että kun liikun Kiinassa syntyneen tyttöni kanssa, monen päässä selvästi raksuttaa, että mitäköhän tuo on tehnyt, mitenköhän se on tuollaisen saanut... No, miettikööt rauhassa!

    VastaaPoista
  8. Kiitos! :) Olen yrittänyt nyt opetella ajattelemaan niin että välttämättä tuijotus ei ole aina negatiivista. Sillätavalla on helpompi ottaa katseita vastaan. Tosin, en tiedä näkyykö Pirpanan erilaisuus vielä niin selvästi mutta tulevaisuudessa näkyy. Täytyykin tutustua sun blogiin myös :) Aurinkoista kevään odotusta! Täällä ainakin odotellaan jo hirmuisesti!

    VastaaPoista
  9. Oikeassa olet, tuijotus ei aina ole negatiivista ja kuuluuhan se uteliaisuus ihmisluontoon. Aina vain ei huvittaisi olla se mielenkiinnon kohde.

    VastaaPoista
  10. Aivan ihana blogi sinulla! Olen nyt muutamassa päivässä lukenut alusta tähän asti, todella suloinen Pirpana teillä! Blogisi on antanut paljon ajattelemisen aihetta.

    Tuosta sukupuoliasiasta: Noilla viikoilla molemmat sukupuolet näyttävät ultrassa vielä pojalle. Viikolla 16 voidaan aikaisintaan ultralla nähdä sukupuoli, ja silloinkin ero tulee siitä, osoittaako uloke alas- vai ylöspäin :)

    VastaaPoista
  11. Kiitos Elina, niin kiva kuulla! :)

    Juu siis pojalle se näytti mutta nyt mun tyttöfiilikset on niin vahvat että voisin melkeinpä mennä lyömään vetoa että tyttö tulossa. Katsotaan, ensiviikolla se selviää! :)

    VastaaPoista

Suosituimmat

Facebook