What does the fox say?
14.12
Olen lumoutunut. Ihastunut. Häkeltynyt.
Toissa viikolla kun H tuli iltavuorosta kotiin, hän kertoi kuulleensa lähistöllä koiran huutaneen sydäntä särkevästi. Oli jopa hieman kauhistunut tuosta äänestä ja yhdessä sitten menimme kuuntelemaan ulos, josko olisimme vielä äänen kuulleet. Ei kuulunut.
Eilen illalla kuitenkin tuli mun vuoroni kuulla tuo huuto. Se oli hämmentävän voimakas. Noin 7 kertaa se kajahti ilmoille pimeässä illassa ja pikkuhiljaa tuo ääni katosi metsän uumeniin. Seisoin häkeltyneenä ja riensin äkkiä googlettamaan asiaa.
Hyvin pian löysin tämän videoklipin youtubesta..
Kettu! Kuinka täydellistä! Siellä se punainen pikku peto itsellensä pellolla lauantai-illan seuraa huuteli. Jos ei tuollaisella kirkumisella seuraa löydy, niin ei sitten millään heh.
Mulle luonto on yksi tärkeimmistä voimaannuttajista ja koen olevani todella onnekas kun saan elää sen keskellä. Hullaannun luonnon pienistä ihmeistä. Ketun huuto talvisen illan hiljaisuudessa.. jäljet lumessa.. Aivan parasta! Koskaan ei tiedä, mitä seuraavaksi näkee tai kuulee. Muutama vuosi taaksepäin, meidän ikkunan takana tepasteli kaksi hirveä. Silloin siskoni asutti vielä tätä taloa tyttöjensä kanssa ja tuo näky oli ollut kuulemma erittäin vaikuttava. Vähän pelottavakin.
Vielä kun joskus sen kaikista upeimman eli pöllön näkisin... Tai vielä parempaa – kuulisin! Olisipas kiva saada tietää, että mikä teidän lukijoiden hämmentävin luontoäänikokemus on ollut?
Viikonlopun kuulumisia seuraavassa postauksessa. Leppoisaa ja yllätyksellistä sunnuntaita kaikille!
4 kommenttia
Itselläni kaikista hämmentävin ja ehkä myös pelottavin äänikokemus oli, kun asuin vielä äitini luona ratsastuskoululla, ihan maalla. Aiemminkin olin tottakai kuullut juttuja, että on nähty niin ilveksiä, kuin karhujakin ihan siinä lähialueilla (mm. äitini oli muutamaankin otteeseen ilveksiä nähnyt), mutta yksi ilta koiraa pissattaessa alkoi kuulua susien ulvontaa. Siinä tuli aika kiire sisälle, vaikka toki tiedostinkin, että se ulvonta voi kantautua kilometrienkin päästä ja sinällään varmaan mitään vaaraa ei olisi ollut.
VastaaPoistaWau! Oli varmasti huisin jännää! :)
PoistaTässä pari talvea sitten, karhu "huuteli" perään kun olin koirakaverin kanssa metsälenkillä 😊
VastaaPoistaHeh, onneksi tyytyi vaan huutelemaan :)
Poista