Esikoinen eskariin

22.25

 Viime viikolla totuus tipahti postiluukusta. Tuo totuus sai meidät vanhemmat hetkeksi hämmennyksiin; Pirpanan eskaritaival alkaa ihan oikeasti tulevana syksynä!

"Tervetuloa infoon!"

Tuo kirje sai monenlaisia ajatuksia pulpahtamaan pintaan ja kyllä myönnän, että suurin osa näistä ajatuksista olivat/ovat toistaiseksi vähän turhankin negatiivissävytteisiä. Varmasti tämä on meidän tytölle hyvä juttu (siis tietysti on!) , mutta valitettavasti vielä tosi kova muutos sulattaa – mulle itselleni. Ollappa vähän itsekäs taas..

"Miten muut lapset suhtautuvat meidän neitiin?  Kuinka hän tulee ymmärretyksi, kun puhekin on vielä niin epäselvää eikä viittomat enää juurikaan käytössä? Entäpä sitten aika-ajoin vaivaava ummetus ja masukivut? Muuttuuko tytön luotto ihmisiin, jos häntä päiväkodissa kiusataan? Lopettaako hän onnellisen hymyilemisen ja maailman suloisimmat rakkaudenosoitukset? "

Niin. Joku ehkä saattaa jopa nauraa, mutta mulle nämä ovat pelottavan todellisia huolenaiheita. 

Olen kokenut olevani onnekas, että kahden sisaruksen syntymän vuoksi olen saanut pitää Piippiksen näin kauan kotona meidän kanssamme. Ja kyllähän minä sen tietysti ymmärrän, että päiväkoti on lapsen kehityksen kannalta hyväkin paikka olla, mutta en ole siltikään koskaan epäillyt sitä ettäkö tämä kotona oleminen olisi Piippikselle haitallista ollut. Onhan hänellä kuitenkin laaja sosiaalinen verkosto, loistavat terapeutit ja sisarukset vieressä kehitystä tukemassa. 


Voisko hetkeksi stopata? Tai ihan vähän kelata? 

Ei varmasti jäänyt kenellekään epäselväksi, että toivoisin kovasti tämän kotoilun jatkuvan vielä tovin. Kaikesta huolimatta (halusimme tai emme), aika kuluu ja lapset kasvavat. Nyt ei auta jäädä liiaksi asiaa märehtimään,  sillä kun ei mitään hyvää saavutakaan tässä tilanteessa. Siispä nyt mun ja H:n yksi tärkeimmistä missioista on löytää Piippikselle paras mahdollinen paikka ensi syksyksi. Ja ajatuksia tästä onkin jo..

 Mielestämme tuon rakkaan mimmin paikka olisi sellaisessa päiväkodissa, jossa lapsi pääsee ilmaisemaan itseänsä mahdollisimman paljon ja mahdollisimman luovasti. Piippiksen vahvuudet kun löytyvät sieltä itsensä ilmaisun ja sosiaalisten taitojen suunnalta.  Eli nyt siis vaan näiden ajatusten kanssa kohti tulevaa eskari-infoa. Tuo saapuva tapahtuma aloittavien eskarilaisten vanhemmille tuskin antaa vastauksen mun ja H:n mieltä painaviin kysymyksiin, mutta niitä esitetään sitten vammaispalvelun työntekijälle kun aukot infossa avautuvat.

P.s En ehkä kestä tuota kuvaa. Saattaapa olla, että tirautin pari kyyneltäkin.


You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Valitettavasti harvoin vanhemmat saavat päättää erityislapsen paikkaa itse. Toiveita saatte esittää, mutta kuunnellaanko niitä, se on toinen juttu.. vammaispalvelu ei päätä paikkoja, vaan varhaiskasvatus- ja sivistystoimi. Siellä on Kelto, eli kiertävä erityislastentarhanope, jolle voit soittaa jo nyt. Usein heillä on kyllä paikat valmiina ja perustelevat mitä hienoimmilla termeillä, miksi se paikka on juuri oikea teille, mutta todellisuudessa taustalla on budjetti. Yksityiset päiväkodit harvoin ottavat erityislapsia, kun eivät saa erityisrahaakaan, jolloin avustajaa ei voi palkata.

    Ensin siis yhteys keltoon ja homma jatkuu siitä. Tuo info voi olla jopa ihan turha, siellä puhutaan vain yleisopetuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluan toivoa, että yksityinen päiväkoti meidän kohdallamme olisi vielä toistaiseksi vaihtoehto. Katsotaan saadaanko onnistumaan! :) Ja vammaispalveluun tosiaan oli ajatus soitella nyt alkuun, josko saisimme sieltä tarvittavan infon miten toimia jatkossa näiden asioiden kanssa.

      Poista
  2. Miksi ajattelet että yksityinen päiväkoti ylipäätään olisi parempi vaihtoehto? Niissä kyllä yleensä luvataan vaikka mitä hienoja painotuksia toiminnassa,mutta totuus ja käytäntö on sitten usein toinen.Niiden kun pitää tuottaa voittoa ja suhteuttaa toimintansa sen mukaan.Ja kuten edellinen kommentoija jo sanoi - harvoin edes ottavat vastaan erityislapsia.Eli siellä ei ole myöskään kokemusta erityislapsista ja yhteistyö kunnallisen puolen terapeutteihin myös hankalampaa.Itse valitsisin sellaisen kunnallisen päiväkodin jossa on osaamista ja kokemusta erityislasten hoidossa.Jos sitä nyt sitten yleensäkään pääsee itse valitsemaan.Integroituja ryhmiä ei edes ole kaikissa päiväkodeissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä meidän kylillä on siinä mielessä hyvä tilanne, että myös yksityisistä päiväkodeista löytyy erityisosaamista siinä missä kunnalliseltakin puolelta. Mutta niinkuin sanoin, tämä on tässä vaiheessa meidän haave sekä toive ja sen tiimoilta asiaa lähdetään tuumimaan. Jäämme tilannetta selvittelemään. Ehkä tipahdamme pilvistä, mutta vielä jaksamme uskoa siihen että lapsellemme löytyy erityisyydestä huolimatta paikka, joka miellyttää kaikkia asianosaisia.

      Poista

Suosituimmat

Facebook

Instagram