Palaute ja vastaus siihen

13.50

"Totta on, että teillä on ihanat lapset!! Mutta, mutta.. Muuten täytyy sanoa, että Tää siirappisuus täällä mua hiukan välillä tympii.. "yli-ihanat, murut, kullat" yms yms.. Sitten on kommentit kerta toisensa jälkeen "ihanat lapset sulla" ja sinä myhäilet tyytyväisenä.. Noh, jokainen tietty tavallaan.. Onhan se kadehdittavaakin jos toisten elämä on kultaa ja murua, kun toiset väsyksissään tiuskii lapsilleenkin.. Tämä vain rakentavana palautteena ja asiana, joka montaa varmasti mietityttää, mutta harva viittii "ääneen" sanoa. " 


Kiitos. Niin ovatkin erittäin muruja ja kultia edelleen. Ja kyllä, niin myhäilenkin. Hyvin oletettu tämäkin.Väärinkö se on? Ovathan nämä pienet mun tähänastisen elämäni suurimmat saavutukset. Kai heistä saa vähän ylpeä ollakkin? Vai hävetäkkö pitäisi?

Olen ihan vilpittömästi pahoillani väsymyksesi johdosta. Tiedän kyllä, että se on kovin ikävää ja lastenhoito tuntuu usein erittäin rankalta, varsinkin yksinollessa. Itsekkin tiuskin lapsilleni päivittäin ja ihan vaan siksi koska väsyttää. Se kuuluu vanhemmuuteen eikä  se nyt niin vaarallista ole vaikka se meistä äideistä vähän pahalta välillä tuntuukin.

On mielenkiintoista ja rohkeaa jopa, että uskallat puhua muidenkin ihmisten puolesta. Varmasti on kanssasi samoin ajattelevia mutta toivon, että he ymmärtävät pysyä jatkossakin pois blogini parista. Suosittelen sinulle mahdollisesti samaa, sillä rakentavana palautteena en nyt osannut tökeröä viestiäsi ottaa. Asiat voi ilmaista kauniimminkin, positiivisemmin, jos niin haluaa. 

Aion jatkossa pitäytyä itselleni ominaisessa kirjoitustyylissä. Meidänkin perheelle tapahtuu pieniä ikäviä asioita ihan viikoittain, mutta en saa voimaa itse siitä, että täällä blogissa surkuttelen niistä muille ihmisille. Isoista kriiseistä olen kertonut, sillä ne usein vaikuttaa blogikäyttäytymiseeni myös.

Voima mun arkeeni tulee juurikin siitä, että keskityn illan rauhallisina hetkinä onnellisiin ja kauniisiin asioihin mun elämässäni ja kirjoittelen niistä tänne. Voimaa saan myös lukijoiden ihanista kommenteista ja omakohtaisista tarinoista. Tärkeää on saada jakaa hyvää fiilistä uusille erityislasten vanhemmille, sillä moni sitä todella tarvitsee vauva-arjen alkutaipaleella. Kävijäluvut puhukoon nyt puolestaan ja toivon että joukossa on vielä enimmäkseen niitä lukijoita, jotka ymmärtävät blogini luonnetta sekä sen tarkoitusperän.

Ja hei, kohta on taas synnytyksen aika. Ehkä se tuo mukanaan jännitystä meidän perheen tarinaan, niinkun aikaisemminkin on tuonut ;)

Ei kai minun siirappiset päivitykseni voi olla muilta pois? Internet on täynnä negatiivista matskua sitä kaipaaville. 

Se siitä. Rauhaa ja rakkautta. 

You Might Also Like

46 kommenttia

  1. Hyvä näpäytys anonyymille, hyvä Anna-Kaisa! Minusta blogisi on ihastuttava, niin positiivinen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Siellä ilmeisesti myös odotellaan? :) tsemppiä!

      Poista
    2. Kyllä, lokakuun lopulla odotellaan saapuvaksi :) Kiitos samoin!

      Poista
  2. Mun oli nyt jostainsyystä vaan pakko kirjoittaa aiheesta vähän enemmän tänne blogiin, koska huomasin miettiväni asiaa koko aamupäivän enemmän tai vähemmän. Jos viesti olisi kirjoitettu ei anonyymisti, olisin toki henkilökohtaisestikkin voinut viestiä laittaa..

    VastaaPoista
  3. juuri positiivisuus on minua kirjoituksissasi ihastuttanut. Kuten sanoit ei positiivisuus ole keneltäkään poissa ja positiivisuutta arjen rumban keskellä tarvitaan. Varmasti, jos itsellä on tosi kurjaa, voi positiivisuus ärsyttää, jopa kadehdituttaa. Kaikki eivät pysty kääntämään asioita paremmin päin - se harmittaa. Sinun blogisi opettaa ja antaa, kiitos siitä. Leena R

    VastaaPoista
  4. Ja niin, lupaan julkaista jokaikisen kommentin, minkä saan aiheen tiimoilta tänne.. Olkoon sitten hyvää tai pahaa.

    VastaaPoista
  5. go for it murunen. Sä olet aidosti oma itsesi. Ja se näkyy tekstissäsi. Se ei ole siirappia. Se on aitoa. Joten pysykööt poissa ne, jotka eivät tätä kestä. Ihanaa Helatorstaita pikku tsirpuloille ja halinen Sinulle, rohkea PieniIsoNainen :) T. TätiAnonyymi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 helatorstaita teille myös! Tuun viikonloppuna penkomaan niitä vauvanvaatteita vähän ja katsomaan mitä laitetaan pesuun. Siis jos kotona ootte :)

      Poista
  6. Mun on pakko kans kommentoida tähän! Tykkään hyvin paljon blogistas (ja sen takia ravaankin täällä päivittäin;erityisesti niinä hetkinä kun lapset päiväunilla ja oon saanu ihanan kahvikupposen eteeni). Kirjoitat hyvin ja olet rohkea avatessasi arkeanne vieraille ihmisille! Tuo palaute minkä sait ei ollut parhaalla tavalla ilmaistu ja tuntui varmasti ilävältä mutta voisin poimia siitä sen, että olisi mielenkiintoista joskus kuulla asioista mitkä ovat arjessanne haasteellisia, miten downin syndrooma vaikuttaa elämäänne, mitä se vaatii teiltä vanhemmilta (enkä tarkoita tällä että downin syndrooma olisi jotenkin elämänlaatuunne negatiivisesti vaikuttava). Meillä lähisuvussa pieni kehitysvammalla varustettu söpöliini ja nämä asiat kiinnostavat senkin takia!

    Ja lopuksi haluan vielä sanoa, että blogiisi kirjoitat juuri niinkuin sinusta tuntuu - teeskentely ja oman tyylin muuttaminen muiden mukaan ei ole ikinä hyvä juttu! Aurinkoa päiviinne ja onnea tulevasta perheenlisäyksestä :)

    P.s.pahoittelut muuten kirjoitusvirheistä, puhelimella kirjoittamisessa omat haasteensa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Anna ja kiitos kommentista ja oikeasti rakentavasta palautteesta :) tänään juurikin mietiskeltiin H:n kanssa, että mistä mä voisin "valittaa" vähän täällä blogissa(liittyen Pirpanaan), mutta tällähetkellä sellaisia juttuja on vielä kovin vähän. Seuraavaksi yritän kuitenkin saada aiheesta postauksen aikaiseksi ;) muutama pieni juttu tuli kummallekkin mieleen. Niistäkin olen aikaisemmin tainnut jo ohimennen mainita joskus mutta kertaus ei näemmä tee pahaa :D Kivaa kevättä sinne ja onnea lähipiirin sulostuksesta!

      Poista
  7. Hei, sulla on ihanan elämän makuinen blogi! Ei mitään siirappia, vaan oikeaa elämää :)
    Tottakai äidille omat lapset ovat ihania kullanmurujaan. Hämmästyttävää, jos sitä ei voisi sanoa ääneen :)
    Eiköhän jokainen tiedä, että useimmat kullanmurut osaavat myös kiukutella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) ja Juu kiukkuvideo selvästi lähti nyt myös tilaukseen ;)

      Poista
  8. Mä en kyllä ymmärrä miksi ihmisten pitää tulla kommentoimaan tämmöiseen blogiin, jos kiukuttaa. Niitä pahan mielen blogeja ja keskustelupalstojakin on, joten miksi rutkuttaa sellaiseen blogiin, joka ei sellainen ole. Ja sinä kirjoittajana päätät miten kirjoitat ja jos joskus valituttaa, niin antaa tulla, senkin lukija kestäköön, jos blogia seurata tahtoo.

    Totta kai jokaista äitiä joskus riepoo ja väsyttää, mutta en minä menisi blogiini (jos sellainen olisi) lapsiani haukkumaan vaan luonnollisesti käyttäisin lapsista söpöstelynimiä ja ilmaisin mahdolliset ärsytyksen aiheet muutoin, kun keksimällä lapsille ikäviä nimityksiä. Koska rakkaitahan nuo aina ovat, maailman ihanimpia minulle, vaikka joskus olisivatkin ihan sairaan ärsyttäviä käytökseltään, opastuksesta huolimatta ;) ♡

    Keep up the good work!

    Ps. Varmasti teidän erityiseen arkeenne vaikuttaa erittäin positiivisesti se, että pirpanalla ei ole downeille tyypillisiä liitännäissairauksia. Ja koska pirpana on vielä niin pieni, niin arkea voi elää kuten pikkulapsiarkea eletään. Kaatuessa kaadutaan matalalta ja hyvä niin. Joidenkin kaipaamia haasteita lie tiedossa, kun pirpana siirtyy päivähoitoon, esiopetukseen ja myöhemmin kouluun.

    Nautitaan, kun lapset ovat pieniä ja murheet sitä myöten myös ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3

      Juu kyllä meillä ihan omat haasteemme on Pirpanan kanssa luvassa tulevassa se on varma. Mainittakoon vaikka aika, jolloin muut lapset itsenäistyy ja lentää pois pesästä. Ei tätä erityislapsen äitinä olemista varmaan kadehtia kannata :D siltikin, muru ja kulta, jota en pois vaihtaisi ikuna.

      Poista
  9. Hei

    Toisilla on lasi aina puolityhjä, toisilla puolitäysi. Tästä blogista voisi päätellä, että kirjoittajalla se on jälkimmäistä.
    Luin jostain juuri aiheesta "kiitollisuuspäiväkirja" - joka tuli mieleen kun luin edellisen blogikirjoituksesi. Jos joka ilta kirjoittaa jotain myönteistä, vaikka kuinka pientä, alkaa positiivisia asioita myös havaita ympärillään helpommin. Kiitollisuuspäiväkirjaa ei tarvitse, eikä voikaan ottaa kirjaimellisesti - jollekin se voi olla yöpöydän laatikossa vihko, toiselle blogi. Ajatus taustalla on tärkein, ja lukijanasi vaikuttaa että tämä blogi on kirjoittajalleen juuri sitä. Positiivisten asioiden näkeminen voi olla myös voimaannuttavaa, eikä sillä ainakaan kenellekään toiselle mitään haittaa voi aiheutua...
    Pohtii Aya

    VastaaPoista
  10. Mä luulen, että moni meistä, sulle tuntemattomista, on alkanut seuraamaan sun blogia juurikin teidän ihanaisen, erityisen tyttösen vuoksi. Kukin omista syistään. Sen takia uskon, että moni kaipaisi enemmän kirjoituksia nimenomaan tuosta erityispiirteestä ja sun fiiliksistä siitä. Mutta jos tällä hetkellä teidän elämä ei juurikaan poikkea normilapsiperheen elämästä (miltä se lukijasta vaikuttaa) niin hyvä niin! Turha siitä väkisin on tehdä postauksia! Ja todellakin, kirjoitat just niistä asioista, jotka itse koet tärkeiksi. Sulla on ihana tyyli ja sulla on ihanat lapset, joita et voi kehua liikaa. Kaikkea hyvää teille ja hyviä vointeja sulle loppuraskauteen!
    -S-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 nyt viimeaikoina mun on ollut hankala kirjoitella, kun kone rikki ja kännykällä yritän päivitellä mutta se on vähän vaikeeta :/ Saan lähiaikoina uuden koneen ja sitten luvassa taas vähän syväluotaavampaa tekstiä. Asiaa kyllä olisi :)

      Poista
    2. Aika perus lapsiarkea me tässä elellään, mutta toki jollaintavalla vähän erilaistakin. Täytyypä keskittyä jatkossa enemmän siihen että miten se poikkeaa.

      Poista
    3. Kommentoinpa minäkin, kun tästä keskustelua ilmeni. Ensimmäistä kommenttiani muistaakseni, vaikka pitkään en toki blogiasi vielä ole seurannut. Alkuperäinen kommentti oli kömpelö ja en sitä allekirjoita. Mielestäni on ihana katsella lastesi kuvia ja kuulla kuinka tärkeitä he sinulle ovat! Mietin vaan joskus, että olisi kiva kuulla jotenkin syvällisemmin päivienne sujumisesta, haasteista ja sellaisesta "kaaoksesta" jota varmasti lapsiperheessä on, olipa erityisiä tai ei. Että joku päivä vaan kaikki voi mennä myös "pieleen". Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan.. Itse kahden pienen lapsen töissäkäyvänä äitinä koen tiettyä riittämättömyyttä ja joskus ihan kadehdin sinua, että jaksat kirjoittaa elämästänne niin kauniisti, etkä ikinä valita pyykkivuorista yms jotka itsellä aina pursuaa. Toisaalta on mukava saada täältä positiivisuutta. Ehkä olis vaan mukava kuulla, että sullakin menee joskus kotitöihin tms hermo.
      ihana blogisi on ja haluan ehdottomasti sitä seurata!
      -lukijasi pohjois-karjalasta

      Poista
    4. Kiitän palautteesta :) Kyllä
      Meillä on pieleen menneitä päiviä paljon ollut ja oman muistikuvan mukaan olen niistä kyllä kirjoitellutkin. Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta en liikaa haluaisi muuttaa blogini luonnetta. Kahden, kohta kolmen lapsen äitinä olo on raskasta ihan varmasti aika-ajoin jokaiselle. Kukaan ei ole superäiti ja en todentotta minäkään. Toivottavasti sellaista kuvaa en ole itsestäni antanutkaan.. :/ viimeaikoina varsinkin ison mahan ja kehnon olon kanssa on ollut erityisen hankalaa tämä
      Arki. En oo siitä vaan kunnolla päässyt kertomaan tietokoneongelman vuoksi ..

      Poista
  11. Suomessa taitaa valitettavasti onnellisena oleminen olla kiellettyä. Tai jos nyt tästä huolimatta sattuu onnellinen olemaan, niin onneaan ei missään nimessä saa tuoda ilmi, muuten olet auttamatta siirappinen ja aiheutat jollekin ärsytystä. Tämän olen oppinut blogeja, ja etenkin niiden kommentteja, lukemalla.

    En ole tainnut aiemmin kommentoida, mutta tässä se ensimmäinen jälki käynnistäni nyt on. Sulla on ihana blogi ja sun lapsetkin on ihania ja vielä kaikista ihaninta on, että näytät meille onnesi ja jokaisella postauksella saat hyvän mielen aikaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkun kirjoitin, en aio muuttaa kirjoitustyyliäni. Tää on mun juttu ;) Kiitos Jii! :)

      Poista
  12. Olen sanaton. Ilkeilyllä ei näemmä ole rajoja. Asenteesi on hyvä - avoimesti esiin kommentti.
    Ja halit ja sydämet minulta nyt ja aina - olkoonkin, että joitakin kiusaa. Kiusatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä Jutta osaat myös olla aina niin ihanan positiivinen, että usein olet tylsän päivän kommentillasi pelastanut :) Kiitos!

      Poista
    2. Pakko vielä sanoa, että kommentillani en halunnut todellakaan kenenkään mieltä pahoittaa, vähiten blogin pitäjän!! Mutta hyvä varmaan, että tämä nyt nousi puheeksi, niin saadaan ajatuksia aikaan.
      t, lukijasi pohjois-karjalasta

      Poista
    3. Minen ainakaan mieltäni pahoittanut! :)

      Poista
  13. Jatkat samaan malliin vaan, muista välittämättä, vaikka se on vaikeaa, tiedän sen ;)
    Jos joku haluaa välillä kuulla jotain negatiivista sanottavaa elämästä, ni tulkoon minun blogiin hetkeksi hengähtää :D

    Musta tää sun tyyli kirjoittaa on ihastuttavan ihanaa!
    Meillä samanlaiset lapset, mutta erilaiset tyylit asioista kirjoittaa, niinku kuuluukin olla.

    En mäkään siis missään nimessä ikinä lastani haukkuis, vaan kerronpa vain omien tuntemuksien mukaan arjesta, välillä ruusuisesti, välillä ei.

    On hienoa et asioista nousee puhetta, niin pitääkin, olemmehan kaikki kovin erilaisia, ulosanti myös sen mukaista.

    Oot huippu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3

      Huomenna mulla on H:n kone käytössä. Käytän puolituntisen jos toisenkin ja kerron vähän mun arjesta täällä.. ;)

      Ja justiinsa niinhän se pitää olla, että on mahdollisimman paljon mahdollisimman erilaisia blogeja?

      Poista
    2. Eli ap kommentoija sai aika paljon kommentteja kehiin, vaiikka lyttyyn heti haukuttiinkin.. Mutta tätähän erilaisuus tänäkin päivänä on. Ehkä tässäkin on ajattelemisen aihetta. Aina ei kommenttienkaan ole tarkoitus miellyttää, sitä on välillä julkinen bloggaaminen!

      Rakkaudella kommentoitu

      Poista
    3. On aina kivempi, jos asiat osataan sanoa toista kunnioittaen ja nätisti, vaikka olisikin kyse kritiikistä. Anonyymisti on vaan niin helppo töksäyttää suustaan toiselle topakammin. Tuskin tätä palautetta olisin saanut häneltä kasvotusten..

      Poista
  14. Kiitos kommenteista! Huomenna palkitsen teidät pitkällä tarinalla :)

    VastaaPoista
  15. Moni onkin jo käynyt kommentoimassa, mutta haluan silti vielä sanoa jotain: Sulla on ihana blogi, jossa kerrot rakkaudella ihanista lapsistasi! Ei siinä ole mitään väärää! Itse olen lukenut blogiasi sen ensimetreiltä asti ja aina olen perheenne matkassa viihtyhyt. Kiitos siitä :) Etenkin Pirpanan hassuttelu mua aina ihastuttaa, itse kun työskentelen vähän isompien samanmoisten kanssa koulumaailmassa, ja vähän kotonakin. Ja ihania ovat henkin <3 Toivottavasti ei nyt ollut liian siirappinen kommentti muiden makuun ;)

    Tsemppiä sinne!
    Elli

    VastaaPoista
  16. Kell' onni on, se onnen kät... Ei vaan näyttäköön. Eino Leino, niin upea runoilija kuin olikin, ei ole enää tätä päivää. Toivoisin, että suomalaiset uskaltaisivat enemmänkin näyttää tunteitaan. Niin hyviä kuin vähemmän hyviä. Toki ilman ylpistymistä tai muita ikäviä lieveilmiöitä. Ja minusta sinä osaat kirjoittaa tunteistasi aidosti ja kerskailematta. Kiva aina silloin tällöin vierailla täällä. Teen tutkielmaa Down-teemaan liittyen, fokuksessa vanhempien kokemukset. Ehkäpä lähetän sen sulle, kun saan sen arvosanoineen palautettuna takaisin syksymmällä? Saara

    VastaaPoista
  17. Lukaisin juur muutama viikko sitten tutkimuksen, jonka mukaan onnellinen ihminen on sellainen, joka näyttää sen muille ihmisille ;) kiitos kommentista! Mielelläni lukaisen tutkielmasi kun se valmistuu..

    VastaaPoista
  18. Tämä blogi on minulle täyttä terapiaa, käyn joka päivä tsekkaamassa onko tullut uutta tekstiä ja kuvaa. Tämä toimii juuri kuten joku kirjoittikin, kiitollisuuspäiväkirjana - itse en kirjoita päiväkirjaa enkä blogia mutta luen ja mietin näitä asioita tod. paljon ja tämä blogi auttaa minua - tavallista pikkupessimistiä joka yrittää olla optimisti - huomaamaan näitä asioita, joista voin olla kiitollinen. Hyvä energiasi välittyy tekstiesi kautta meille muille ammennettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh! Kiitos! :) nyt mun huono päivä parani tässä :)

      Poista
    2. Lisäkommenttia vielä; kotonamme on 2,5 v. ds-tyttönen.
      Ja tuosta hyvästä energiasta joka välittyy kiitollisuudesta, luin artikkelin vai oliko se kirja, jossa kerrottiin kiitollisuuden näkyvän ja vaikuttavan solu-tasolla saakka. Tässäpä mietittävää itse kullekin miten kroppaamme kuormitamme.

      Poista
  19. Kyllä nyt ihmisten pitäisi ymmärtää, että teilläkin on pyykinpesua ja imurointia, kuten muillakin. Mitä sitä muille kirjoittamaan, jos ei huvita. Ite mieluummin luen just näitä muita kuin kuinka lattian pesu olikin työlästä, kun tiellä oli legopalikka. Kyllä kauniitkin ihmiset käyvät kakalla, pitäisihän se ihmisten ymmärtää ilman kirjoittamistakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D heh. Paitsi että mulla on eräs miespuolinen kaveri, joka yhä väittää että naiset kakkii kukkasia ;) no joo, kiitos Naamis :)

      Poista
    2. Kukkasiapa hyvinkin :D

      Poista
  20. Sain juuri uudet "huonetalut"

    "happiness is not a destination it is a way of life"

    "life isn't about waiting for the storm to pass it's about learning to dance in the rain"

    tällä asenteella mennään, uskoisin että samoin siellä :)

    Adea

    VastaaPoista

Suosituimmat

Facebook