Neuvolakuulumisia ja pientä valitusta

22.13

Olen varsinainen lahopää. Tänään kylläkin onnekas sellainen, nimittäin huomasin aivan vahingossa lapsille ruokaa laittaessani, että mulla on tunnin päästä neuvola. Sanoin vielä H:lle siinä samalla : "mä nyt vielä varmistan että se neuvola oli varmasti keskiviikkona". Ei sitten ollut. 


Onni onnettomuudessa, mä ehdin paikalle ajoissa ja pääsin purkamaan tuntojani raskauteen liittyvissä asioissa. 
Valitettavasti mitään apua en vaivoihini saanut. Verenpaineet oli hyvät, pulssi vähän korkea mutta niinhän se on nyt ollut tässä jo pidemmän aikaa, ei sokeria eikä proteinia pississä. Paperilla kaikki näyttää siis hyvältä, mutta mun olo on silti kurja. En jaksa suihkussa tosiaan seistä 5min kauempaa sillä henkeä alkaa ahdistamaan muuten liikaa ja lihakset menee aivan veltoksi. Aamut on kaikista kurjinta aikaa. Lasten kanssa oleminen yksinään on pääsääntöisesti jo hurjan rankkaa fyysisesti, mutta onneksi mulla on äiti lähellä. Kaikista huonoimpina päivinä hän rientää apuun ja se on iiiso etuoikeus se. 

Sf-mitta kulkee aivan keskikäyrällä ja oli nyt tosiaan sen 29 cm raskausviikolla 33. Painoa on tullut 600g viikossa, mutta näillä viikoilla painopyrähdys on tapahtunut joka raskaudessa. Luotan että satagrammaisten kertyminen rauhoittuu tulevina viikkoina ;) 

Ei tässä nyt auta kun vaan jaksaa ja ottaa mahdollisimman iisisti. Toiset jäävät saikulle tässävaiheessa, mutta mulle paluu töihin olisi tällähetkellä helpompaa kun näiden taaperoisten perässä juokseminen, heh. 

Aika yksin näiden vaivojen kanssa kyllä on. Vaikka kuinka yrittää ammatti-ihmisille selittää miten pelottavalta tuntuu olla fyysisesti näin heikossa kunnossa niin silti tuntuu ettei tarpeeksi selkeästi saa asiaa selitetyksi. Ja onhan se niin, etteivät he voi asialle oikein mitään tehdä, mutta silti..Toivotaan nyt ettei kyse ole mistään vakavasta. Ei mulla näin rankkaa oikein koskaan ole ollutkaan loppuvaiheessa .. Luulen että kolme raskautta neljän vuoden sisään alkaa nyt vaan vaatimaan veronsa mun kropasta. Ja äidin pienestä koosta tuskin on apua tilanteessa.

Noh, näillä mennään. Palkintoa odotellessa. Se on varmasti tosi ihana.

Ainiin se mun pitikin vielä kertoa, että terkkari epäili vauvan kääntyneen perätilaan ainakin toistaiseksi. Sydänäänet kuuluivat niin ylhäältä. Jännä nähdä miltä synnytystapa-arviossa sitten näyttää. 

Tämä ilta on kaikesta huolimatta mennyt tosi kivasti kolmistaan lapsosten kanssa. 

Lähinnä näissä merkeissä:



Oi ja voi. I'm in lööv.

You Might Also Like

6 kommenttia

  1. Voimia Sinulle.
    Minulla on neljä lasta viidessä vuodessa ja neljättä odottaessa viimeviikoilla pyörryin aina välillä ihan uupumuksesta. Sen kyllä aina tunsi ja ehti istua/ lösähtää lattialle. Samalla selittäen lapsille, että äitipä huilaa vaan välillä. Mieheni teki silloin pitkää päivää ja paljon oli viikon työmatkoja ulkomaillekin. Kaikesta selviää, apua kannattaa ottaa vastan ja lopussa kiitos seisoo. Rankkoja viikkoja silti nuo viimeisimmät. Olet mielessäni!

    VastaaPoista
  2. Tuttuja tuntemuksia, täälläkin kolmannessa raskaudessa alkoi olemaan jo aika tukalaa... tuntuu että kolmannen kohdalla neuvolat on aika läpihuutojuttu jos kaikki näyttää paperilla hyvältä! Ehdin olla työelämässä puolisen vuotta mutta koska työni oli fyysisesti vielä raskaampaa kun omien lasten hoito niin ennen sairaslomaa ehti esim. selkä menemään aika huonoon kuntoon... Muistan kun töiden jälkeen yritin "kiirehtiä" bussipysäkille että ehdin hakea omat lapseni hoidosta ajoissa, niin ei kyllä ollut itku kaukana! Homma muistutti enemmän hiipimistä ja kymmenen metrin välein oli pysähdyttävä kun supisti, ahdisti tai jalat ei vaan liikkunu... Sitten kun jäin saikulle niin lapset jatkoivat osan viikosta aamupäivät hoidossa niin selvisin... Ja poika malttoi pysyä mukana lähelle laskettua aikaa, mutta sitten saapui rytinällä ja spinaalit jäi pöydälle! :D Voimia ja jos apua on saatavilla niin muista pyytää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin samantyyppisiä tuntemuksia on sulla ollut, kun mitä mulla nyt on. Ehkä mullakin luvassa helppo synnytys sitten ;)

      Poista
  3. Hei. Toivotan jaksamista sinne. Sinulla on hieno perhe ja hieno blogi.
    olisiko perätila syynä ahdistavaan oloon. Vauvan pää on iso ja voi painaa keuhkoja ylöspäin, Jalat taas on vauvalla pikkuiset ja eivät aiheuta samaa. Toivotaan, että vauva kääntyy pian raivotilaan. Missä sairaalassa muuten synnytät?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Voihan olla, että vauvan asennolla on merkitystä? Sitten ainakin kun laskeutuu niin luulisi helpottavan :) Ja Hyvinkäällä näillänäkymin synnytän. Kiitos paljon palautteesta! :)

      Poista

Suosituimmat

Facebook

Instagram