Lastenhuoneen lattialta Hyvää iltaa!
21.48Täällä mä taas hiljaa istuskelen ja odotan pienten unta saapuvaksi. Voisin tehdä toisinkin eli istua vaikkapa olohuoneen sohvalla ja kuunnella hetkenaikaa vähän äänekkäämpää unentekoa, mutta tänään en vaan halua. Musta tuntuu että meidän kaikkien kolmen on vaan nyt kivempi näin.
Maanantaisin toimitaan aina toisin. Silloin tulee mustat lesket. Tai tuli.
Tänä-aamuna neitokainen päätti herätä jo kuudelta, eikä suostunut enää nukahtamaan vaikka kuinka häntä siliteltiin.
Mulla alkoi eilenillalla ihan outo oksetusaalto joka jatkui pitkälle tähän päivään. Aikainen aamuherääminen ei varmaan ainakaan tilannetta helpottanut. Nyt on onneksi jo vähän skarpimpi olo. Ehdin hetkenaikaa jo miettimään, että ei kai tää vaan ole jo sitä itseään..? Tovin saisi neiti vielä kypsyä. Pari viikkoa vaikkapa? ;)
Nyt nukkuvat. En jaksa vielä nousta täältä lattialta. Se vaatii jo melkeinpä supervoimat.
Uskoisin että syy Piippiksen aamukukkumiseen löytyy edellisen postauksen kohdasta numero 5. Eilen tuli vaan pikkukakka, mutta tänään sain päivällä mehun mukana menemään neitoselle koko satsin duphalacia ja saatiin sitten aikaiseksi huomattavasti mahtavammat tuotokset. Sori vaan tästäkin tiedosta.
Tytön koko olemus muuttui taas normaaliksi omaksi ihanaksi itsekseen. No tietäähän sen nyt jokainen miten ikävältä tuntuu kunnon ns.tukossa. Meille raskautetuille sekin on valitettavan tuttu tunne.
Tässävaiheessa olen päässyt jo sohvalle istumaan vaikkakin ihan mielelläni olisin jäänyt rakkaiden tasaista tuhinaa kuuntelemaan. Uni olisi varmaan tullut omaankin silmään aika nopsaa.
Iltapäivällä kun isi lähti töihin, rakennettiin me kolme maja lastenhuoneeseen.
Se oli kiva maja, mutta sitten taaperojengi päätti tuunata sitä hieman..
Siellä sitten vähän suukoteltiin. Okei,käskystä. Ja kerran.
Pitäkäähän nyt ystävät peukkuja, että me saatais pian koti myydyksi. Alan jo totutella ajatukseen, että uutukainen tuodaan vielä tähän asuntoon vaikka niin kovin mielelläni olisin pessyt hänen vaatteensa uuden kodin kodinhoitohuoneessa ja viikannut nätisti hoitopöydän laatikkoon. Helppoa tämä asunnonmyyminen näinä aikoina ei ole! Vaikka tarjous on tehty, joudutaan odottelemaan että ostaja saa edellisen asuntonsa myydyksi. Tässä voi mennä vielä tovi.
Lohduttavaa on kuitenkin tieto siitä, että ihan varmasti suht pian kuitenkin päästään muuttohommiin ja arki alkaa uudessa ihanassa kodissa, viiden hengen voimin. Ja ihan parhaan tiimin kanssa.
Sitten poksautan kyllä mötikät uudella terassilla! ;) Hyvää jaksaa odottaa.
Kaikkea hyvää viikonloppuunne! :)
Ja ainiin äiti sekä isi, mummi ja pappa, tuhannesti onnenhalauksia 43 vee hääpäivän kunniaksi. Olette mun sankareita tässäkin lajissa <3 Rakkaudessa.
0 kommenttia