Kesäistä
22.06
Tänään on tavattu serkkupoikia ja -tyttöjä. Sitä kaikista pienintä tyttöstä myös <3 Uskomatonta, että mun masussa on jotain samanmoista..
Käytiin katsomassa kanoja myös toisten serkkujen luona ja sitä nyt sitten on kovasti täällä kotona muisteltu :)
Ajatella. Kolme vuotta sitten olin jo kätilöopistolla odottelemassa vähän napakampia supistuksia ja antibioottitipassa. Pirpanainen oli yöllä potkaissut lapsivedet meidän sänkyyn ja uusi sivu mun elämässäni oli kääntymässä. Onnellinen ja erityinen elämä oli alkamassa. Mitään en antaisi pois. En menneistä muistoista enkä nykyisestä olevasta.
Olenpahan yksi tuhannen onnekas äiti.
2 kommenttia
Mun on pitäny jo monesti kommentoida mutta nyt vasta sen teen. Kiitos ihanasta blogista! Downit on niin mun sydäntä lähellä ja en meinaa kestää teijän typyn söpöyttä! Olin juuri hoitamassa useamman päivän kummipoikaani, down-lapsi hänkin. Niissä on jotain niin ainutlaatuista että on mieletön lahja ja etuoikeus saada elää semmosen ihmisen lähellä.
VastaaPoistaIhanaa kesää teille ja tsemppiä loppuraskauteen! :)
Niinpä, olet onnellinen äiti, koska olet oivaltanut sen isoimman salaisuuden eli osaat heittäytyä äidin osaan ja elää sen ihanuudeen todeksi. Olet oivaltanut rakkauden salan. Ihana kurkata tänne blogiisi - joka kerran. Täällä kohtaa ihmisen, jolla on iso kaunis sielu ja sydän. Kiitos!
VastaaPoista