Toipilaina
17.55
Ehdittiin eilen jo vähän pelästyä kun Pirpanan kunto meni aika kehnoksi. Nukkui vaan ja oksensikin vielä kerran. Kaiken järjen mukaan hän ei kuitenkaan kuivahtanut voinut olla, sillä nesteet pysyivät muuten sisällä lukuunottamatta tuota yhtä pikku oksua. Oma olo on vielä tänäänkin ollut vähän heikko joten ihmekkös tuo että tyttöäkin vaan nukutti. Aamullakin vielä voivotteli ja valitteli vatsaansa makoillen kokoajan masullaan lattialla. Kun saatiin tyttö päikkäreille, soitin terveyspuhelimeen ja sielläkin olivat sitä mieltä että ei hätää niin kauan kun tyttö juo.
Iloiseksi yllätykseksemme päikkäreiltä sitten heräsikin näin suloinen tytteli..
..ja me tietysti oltiin tosi onnellisia tästä hymystä.
Pari tuntia Piippis jaksoi oikein kivasti leikkiäkkin jo mutta sitten hiipi väsymys taas ottamaan ylivallan. Nyt nukkuvat isin ja pikkuW:n kanssa. Ehkäpä minunkin kannattaisi.. ;)
Tää tottavie ei ollut meille helppo tauti mutta nyt näyttäisi onneksi siltä että pahin on ohitettu. Naisväki meidän perheessä taisi sairastaa Noron (H:n lekurin mukaan) tälläkertaa rankimman kautta.
Valitettavasti mummikin sairastui mutta voi myös jo paremmin. Lohdutukseksi sinne sairasvuoteen äärelle: Teitin apu oli korvaamatonta kaiken tämän kaaoksen keskellä! <3
Huomenna pikkuW juhlii nimppareita ja toivottavasti sen kunniaksi Pirpanallekkin jo pulla maistuu :)
Nyt ei enää vatsatautipostauksia. Tästä eteenpäin me ollaan toivottavasti taas jo elävien kirjoissa.
Kivaa viikonloppua!
0 kommenttia