Mikä tekee mun lauantaistani täydellisen?

3 tuntia kaivattua omaa aikaa, uskomattoman kauniit kädet, pulkkamäki Pirpanan kanssa, sisäfilepihvi ja itsetehdyt valkosipuliperunat, maalaisjuusto & lakkahillo, hymyilevät jälkeläiset sekä hymyilevä mies, UMK-finaali.

Eipä kai asiat juurikaan voisi olla nyt paremmin...

Tänään juttelin uuden tuttavuuden kanssa omista lapsistamme. Koskaan emme olleet aikaisemmin tavanneet. Keskustelun alussa mulla oli kaksi lasta, niinkun hänelläkin. Kun hetken aikaa olimme jutelleet, tunsin pakottavaa tarvetta kertoa hänelle että mulla on kehitysvammainen tytär ja että hän on mullistanut mun maailmani. Kun sain sen sanottua, olin oma itseni ja mulla oli sellainen tunne että nyt se tietää kuka mä olen.