Vuoristoradalla
21.34
Aina sillointällöin elämä on yhtä sirkusta tai Lintsiä. Eilistä hyvää päivää seurasi seuraava, vähän huonompi päivä. Jouduttiin herättämään Pirpana päiväuniltaan, sillä jos tyttö olisi jatkanut tuutimista loppuun asti, olisi yörytmi taatusti mennyt pyllylleen. Nukkui kahdesta viiteen ja nukkui liikaa. Aikasemminkin oon huomannut, että jos päiväunet jatkuu reilusti yli 2h, on Piippis vähän totinen sekä epätavallisen herkillä koko loppuillan.
Tänäänkin kävi niin.
Ehkä tämä pieni apatia vaikutti äidinkin tunnelmiin. Taas on tullut mietiskeltyä kaikenlaista ja ihan uudenlaisia tuntemuksia on herännyt mun sisälläni. Eniten mietityttää nyt tuleva ja siinä taasen suurin huolenaiheeni liittyy muiden ihmisten suhtautumiseen Pirpanaa kohtaan. Mitään en enempää toivo kun että mun pieni tyttöni saisi nyt ja tulevassa olla juuri se mikä hän on. Oma, suloinen itsensä. Ja että tuo erityisyyden mukanaan tuoma kauneus sekä rikkaus hänessä huomattaisiin eikä niinkään takerruttaisi erilaisuuteen ikäänkuin jarruttavana, saatikaan negatiivisena tekijänä.
Joskus sitä eksyy murehtimaan tällaisia asioita. Joskus sitä on vaan niin tuhannen herkillä. Sitten kun ottaa puhelimen käteen ja alkaa selailemaan päivän kuvamateriaalia niin..
..muistaa taas. Pirpanalla ei ole mitään hätää niin kauan kun me vanhemmat täällä porskutetaan. Häntä rakastetaan järjettömän paljon.
4 kommenttia
Heippa! Sattumalta eksyin tänään blogiisi ja olen uppoutunut selailemaan sitä jo useaksi tunniksi. Sinulla on aivan valloittavat lapset. Pirpanan kuvat saivat jopa kyyneleen tämän imetyshormoneissa rypevän mamman silmänurkkaan, miten voikin olla noin kaunis lapsi <3 Hänessä on jotain aivan upeaa, selittämättömän arvokasta.
VastaaPoistaIhanaa alkavaa viikkoa sinulle ja perheellesi ja kiitos tästä blogista. On tuonut ainakin minulle paljon hyvää mieltä. Ovat nuo lapset vaan elämän suuremmoisin ihme.
terkuin,
Sirpakka ja tytär 7 kk :)
"Se joka murehtii etukäteen, kärsii kahdesti". Tämä vanha kiinalainen (?) viisaus on auttanut mua kun mullakin on vähän taipumusta murehtia/pelätä asioita etukäteen. Yritetään murehtia siis vasta sitten kun (jos) sen aika on.. Ettei tule turhaan murehdittua kahta kertaa! :-)
VastaaPoistaOi kiitos todella rohkaisevasta ja kauniista kommentista! Tervetuloa lukemaan jatkossakin :) Kaikkea hyvää teille myös ja ikimuistoista vauva-aikaa :)
VastaaPoistaEdellinen vastaus oli siis Sirpakalle. Ja Anonyymi numero kaksi, olet niin oikeassa. Tuosta tulkoon uusin mantrani :)
VastaaPoista