Mistä on parhaimmat lelut tehty? No kattilankannesta ja kauhasta. Tietty.

Eilen lähdettiin ennen auringonnousua jo liikenteeseen koko konkkaronkka, kohti Rinnekotia. Lailalla oli jokavuotinen kuntoutussuunnitelma päivä ja siihen sisältyi siis käynti fyssarilla sekä puheterapeutilla. Hienosti tyttö selviytyi ja esimerkiksi puheterapiassa pisti parastaan eli näytti taitonsa jonka vuoksi saikin sitten kovasti kehuja sekä ihailua osakseen. Terapeutin mielestä tyttö on "flirtti" ja "ilmeikäs" ja hän myös totesi meidän tytön vahvuudeksi tuon sosiaalisuuden jota itsekkin olen moneen kertaan täällä liputtanut. Nyt alkaa meitin perheessä ihan mahdoton viuhtominen ja uusien viittomien opettelu, sillä tyttö on silminnähden aivan täydellisen innostunut siitä touhusta ja oppii nopeasti.

Puheterapiat alkavat myöhemmin jos tarvetta sellaiseen tulee. 

Fysioterapiat puolestaan alkavat nyt tohinalla meillä ja tavoitteena on saada fyssari kotikäynneille. Pirpana osaa jo hienosti mutta liikkeelle lähtöön tarvitsee pienen "töytäisyn" jotta tajuaa miten homma toimii. Kuulemma nämä pikku downit oppivat helposti ja nopeasti. Yleensä.

Kyllä muuten näytti meidän tyttö tempperamenttinsa juurikin tuolla fysioterapeutin vastaanotolla kun hänet laitettiin selälleen makaamaan vasten tahtoaan(ja väsymyskin alkoi jo painaa). Aivan järkky showhan siitä syntyi! Oikein tärisi kun piti olla niin vihainen. No, äidin syli rauhoitti ja ei mennyt aikaakaan kun taas jo uskalsi ihan nauraakkin. Pois lähtiessämme iloiset vilkutukset fysioterapeutille jatkuivat vielä hississäkin.  Oli vissiin ihan kiva lähteä pois.

Onneksi noita tuollaisia tulee aika harvoin vaikkakin onhan se toisaalta hyvä että omaakin tahtoa löytyy..

:) 

Autossa uni tulikin sitten nopeasti ja illalla soiteltiin "rumpuja".

Olin eilen niin ylpeä mun ihanasta Pirpanasta. Jälleen.