Sunnuntain kuulumisia
21.45
Ensimmäiset samanlaiset vermeet. Mun nyt oli vaan aivan pakko saada ostaa nuo.
Ja niin, sitten se kaikista iloisin uutinen: Pirpanan ensimmäinen ylähammas puhkesi vihdoin ja viimein! Tällähetkellä siis valkoisia helmiä suussa jo kolme kappaletta. Toinen ylähammas varmasti puhkeaa ihan lähipäivien aikana sikälimikäli tuosta mahottomasta jäytämisestä jotain voisi ennustaa etukäteen.
Pirpana ja poitsu olivat siis eilen mummolassa hoidossa kun me vanhemmat käytiin juhlistamassa ystävää. Kaikki sujui tosi hienosti. Kumpainenkin oli käyttäytynyt erittäin mallikkaasti ja Pirpana sai nukkua ihan mummin viekussakin. Oli kuulemma silitellyt mummin poskea aina välillä ja höpötellyt hissukseen "Vauva,vauva"
Helpottavaa tietää että homma toimii vaikka ei paikalla aina ollakkaan..
Pirpana on alkanut ottaa tuntumaa viittomiinkin jo hieman. Kun äiti laulaa Tuiki tuiki tähtöstä, niin pienet kätöset viuhuu yläilmoissa innokkaasti. Jännä nähdä koska tulee ensimmäinen ihan selkeä viittoma.
Ensiviikko tuo tullessaan taas kivoja juttuja. Mummun synttärijuhlintaa, Korkeasaarireissun ym. Ollaan vähän haaveiltu myös mökkireissusta mutta katsotaan nyt. Toivotaan hyvää säätä.
Eilen sain muuten taas niin ihanaa palautetta tästä blogista, Pirpanasta ja mun perheestäni noin muutenkin. Tuli tirautettua parit kyyneleetkin H:n kanssa eli ei selvitty illasta ilman pientä "draamaa", tässätapauksessa vaan oli kyse onnellisesta sellaisesta. Kiitos asianosaisille <3 Olen vähän mietiskellyt 47 palasta blogin tulevaisuutta tässä mutta nyt kyllä tuntuu taas siltä että kirjoittaminen on enemmän positiivinen kuin negatiivinen juttu ja tulen siis jatkamaan sitä vielä. Tämä on nyt se mun keinoni tehdä työtä erilaisuuden hyväksymisen puolesta.
7 kommenttia
Voi, toivottavasti jaksat jatkaa blogiasi vielä pitkään!!! Seuraan tätä tosi aktiivisesti ja pidän blogistasi aivan mielettömästi. Teidän perhe on ihana, etenkin Pirpana. Kuvat ja kirjoitukset on aina ihania ja mieltä lämmittäviä!
VastaaPoistaTsemppiä arkeen ja toivottavasti palo blogin kirjoittamiseen jatkuu!!! Itse toivon sitä kovasti!
Kiitos paljon! Palo tallella yhä ja kyllä tää blogi mulle niin tärkeä on että uskon homman jatkuvan vielä pitkään :)
PoistaSinulla on ihana blogi, toivottavasti jatkat sitä vielä pitkään! Blogissani on sinulle tunnustus :-).
VastaaPoistaRakas Anna,
VastaaPoistatoivottavasti jaksat kirjoittaa blogiasi vielä kauan. On todellakin ilo lukea teidän perheen tapahtumista, ihanasta Lailasta ja pikkupoitsusta. Et saa ikuna lopettaa. :-)
Halit,
Anu
Toivottavasti et ikinä lopeta!
VastaaPoistaKäydään joka päivä Akselin kanssa täällä kurkkimassa :)
-Henni
Ei olla menossa minnekkään :) Kiitos kaikille! <3
VastaaPoistaKirjoitan nyt ekaa kertaa. Löysin blogisi sattumalta mutkien kautta hiljattain ja pääsin juuri lukemisessa nykypäivään. Erilaisuus muuna kuin liikunta"vammana" ei ole koskettanut perhettäni kovin läheisesti (veljeni kummi on pahasti liikuntarajoitteinen ja paras lapsuudenystäväni on cp-"vammainen"). Down on ainoa (muun kun liikkumisen) kehitykseen vaikuttanut asia, johon olen tutustunut mieheni veljen vaimon siskon kautta (ei siis kovin läheistä, mutta kuitenkin). On todella mieltäavartavaa lukea teidän pikkuisen kehittymisestä vauvasta taaperoon ja toivottavasti isompaankin erityiseen.:) Jotenkin sitä aina on ajatellut, että erityiset ovat aina vaikeita ja jo vauvana "ylivoimaisia", joita ei "normaalisti" voi edes hoitaa...:(
VastaaPoistaTyhmältähän se nyt kuulostaa kun on teidän arjesta lukenut, mutta näin ajattelin vielä hetki sitten. Kiitos siis siitä, mitä olet jakanut ja toivottavasti jaksat ja haluat jakaa elämäänne vielä pitkään.:)