Pakko on taas kommentti jättää :)
Aihepiirin ja tuon teidän pienen pirpananne vuoksi tähän blogiin alun alkaenkin tieni löysin. Yhdennäköisyydestä kuitenkin siis ihan asiani tällä kertaa :) Olen aivan samaa mieltä kanssasi- ilman extrakromosomia tai sen kanssa - yhdennäköisyys vanhempien kanssa on nähtävissä. Lähipiiriin kuuluu pieni ds-tyttö, jonka yhdennäköisyys äitinsä kanssa on huomattava - tietyt piirteet tietysti kaikilla ds-lapsilla yhteneväiset, mutta eihän olemus niistä pelkästään koostu.
Aya

Hieno otsis ja aivan mahtavaa kun on oppinut viittomia!!! Voi miten hienolta se on tuntunut Pirpanastakin, kun on pystynyt itse viittoen ilmaisemaan itseään!

Mielenkiintoinen aihe tuo, että näyttääkö erityislapsi vanhemmaltaan. Itse työskentelen alalla ja kuulen yleensä vain sitä, että henkilöt joilla on Downin syndrooma, muistuttavat enemmän toisiaan kuin vanhempiaan(Näin luki aikoinaan oppikirjassakin...). Olet mielestäni kuitenkin oikeassa siinä, että jokainen lapsi näyttää varmasti myös vanhemmaltaan ja olisi hyvä muistaa siitä sanoa. Sehän on ihana asia. Pistänpä tuon pohdintasi omaan muistiini kun palailen äippälomalta takaisin töihin:)

Blogisi on ihana ja kummatkin pienesi myös, ilolla luen! Mukavaa syksyä teille!

Aivan ihania kuvia, kirjoittelua ja pohdintaa :)

Lasten ulkonäkö, tai siis ulkonäön periytyvyys, on jännä asia. Siitä todellakin voisi puhua pitkät tovit... Mutta lyhyesti, olette poikasi kanssa aivan samannäköisiä, ainakin näissä laittamissasi kuvissa :) Mutta kuvathan eivät kerro koko totuutta ja yhdennäköisyys on aina katsojan silmissä.

Kyllä kaikki mun näkemäni down-lapset ihan selvästi muistuttaa enemmän vanhempiaan/sisaruksiaan/isovanhempiaan/serkkujaan kuin toisiaan! Meidän Pätkä on kuin mummunsa valokopio (mummun lapsuuskuvat ja Pätkän vastaavat vois olla samasta lapsesta) ja mun mielestä Pirpana näyttää tosi paljon sinulta. :) (Siis sen verran, mitä olen sun kuvia täällä nähnyt.)

Kaikkien downiaisten luokittelu samannäköisiksi - niin kuin muistan kanssa lukeneeni jostain "oppikirjasta" (tietty oppikirjoissa pitää opettaa opiskelijat tunnistamaan Downin Syndrooma kun sellaiset näkevät) - on musta vähän loukkaavaakin. (Vrt. "Kaikki kiinalaiset on samannäköisiä." Sanoisko joku tosiaan niin nykyaikana enää?) Mä olen nykyään tilanteessa, jossa en näe lapsessani Downin piirteitä juuri ollenkaan ja ihmettelen suuresti, kun muut ne huomaavat. Ne katsojan silmät ja niin edelleen... :D

Meidän lapsen koulussa on useampi ds-lapsi ja mun mielestä he ovat jokainen itsensä näköisiä, eivät millaanlailla muistuta toisiaan. Eräs poika moikkasi mua usein viedessäni lasta kouluun ja kyseli mitä minulle kuuluu, vaihdeltiin sitten kuulumisia useasti pojan kanssa ennenkuin edes tajusin että hän on ds-poika. Sitten rupesin pohtimaan mielessäni, että miksi en erottanut kuin vasta noin kymmenennen keskustelun jälkeen ja siitä taas tuli aivan typerä oli, että onko minun asiallista edes pohtia moista. En oikein ikinä päässyt itseni kanssa mihinkään lopputulokseen tai miksi ylipäätänsä pohdin asiaa...Ulkonäöllisesti tämä poika on kuin kopio äidistään, aivan älyttömän kaunis!
Pirpanassa on mun mielestä tosi paljon teitä molempia, välillä kuvissa hän on kuin sinä ja välillä taas kuin miehesi. Ja siis Pirpana on todella kaunis ( ja niin ovat vanhempansakin )Sellainen suloinen Hello Kitty! Ja unohtamatta pikkuveikkaa, hänkin on aivan ihana : ) Olette todellinen söpis perhe!

Kiitos näistä ihanista kommenteista kaikille!

Tosi hienoa, että Pirpana on oppinut viittomia :) Mun mielestä tämä sun blogi on ihan mahtava, kun täältä huokuu sellainen onnellisuus ja rakkaus ja ylpeys omista lapsista ja erityisesti Pirpanasta <3 Toivottavasti et ymmärrä tuota ylpeyttä väärin. Tarkoitan, että ihan tuntemattomallekin tulee tosi hyvä mieli näistä postauksista ja siitä, miten kirjoitat teidän elämästä ja Pirpanaan liittyvistä asioista.

Pakko vielä kehua, että Pikkuveljellä on ihan valtavan suloinen body tuossa alimmassa kuvassa :)