Tyttöni mun

23.30

Kummityttöni ja tyttöni. Arvaa kuinka paljon heitä rakastan?

Nämä kaksi pientä kaunista viihtyvät yhdessä täydellisen ihanasti ja nauttivat silminnähden toistensa seurasta. Pirpana suorastaan ihaillen katsoo tuota vanhempaa serkkutyttöä eikä saa silmiään irti hänestä, varsinkaan silloin kun hän laulaa tai järjestää Piippikselle pehmolelunäytelmän. Tai lukee kirjaa. Serkkutyttö taasen jaksaa melkein joka kohtaamisella muistuttaa kuinka suloinen Pirpana hänen mielestään on ja kuinka kova ikävä hänellä on tyttöä ollut. Se liikuttaa..

On ihanaa että Pirpanan ympärillä on paljon serkkuja, vähän vanhempia ja myös sitten niitä ikätovereitakin. Uskon (ja toivon) että he tulevat olemaan tulevassa iso tuki ja turva mun tytölleni. Näistä vanhemmista serkkutytöistä voi jo nyt aistia erityisyyden tuomaa positiivista vaikutusta. Puhuvat kehitysvammaisuudesta sekä kotona että koulussa, kertovat opettajalle ylpeänä erilaisesta serkkutytöstään, kertovat riparilla rippipapille. Ja sitten kertovat minulle että kertoivat. 

Ja sitten minä vähän kyynelehdin. 

You Might Also Like

8 kommenttia

  1. Aivan ihana kuulla <3

    VastaaPoista
  2. Itselläkin tulee tippa linssiin hyvällä tavalla kun lukee sun tekstejä.

    VastaaPoista
  3. Moi Anna!

    Mä täällä kanssa kyynelehdin. On niin ihanaa aina kuulla, miten kauniisti Vilma puhuu Pirpanasta. Ja voi kuinka suloinen on tuo kuva noista kahdesta tytöstä.

    Haliterkut,
    Anu

    VastaaPoista
  4. Ihana kuva ja teksti!
    Milloin muuten teidän poika saa nimen? :)

    VastaaPoista

Suosituimmat

Facebook