Tämä päivä on ollut meidän perheessä aikamoista kaaosta. Ei olla tehty oikeastaan mitään ja jossainvaiheessa tuntui että seinät meinasivat kaatua niskaan. Me käytiin tyttöjen kesken vähän ajelemassa jotta miehet saisi nukkua ja eksyttiin siinä sitten yllättäen paikalliseen pikaruokalaan. Pirpana on ollut aika levoton eikä viihdy olenkaan yksin. Jos jää hetkeksikin itsekseen vaikka leikkimatolle, alkaa melkoinen älämölö raikaamaan ja sitten herääkin "Väke" huutelemaan. En tiedä mikä pienintä nyt harmittaa mutta vuorokauden verran hää on ollut aika itkuinen. Syönyt on hyvin että oliskohan nämä nyt sitten jotain ikäviä masuvaivoja vain. Kummatkin on nyt kylvetetty ja tällähetkellä kotona yleisfiilis on suht seesteinen, hyvä niin. 

Piippis on selvästi jo vähän turhautunut siihen ettei pääse liikkumaan ja tuo turhautuminen sitten purkautuu huutelulla. Ymmärrän täysin ja toivon että fysioterapia tuo pikaisen avun tilanteeseen. Maanantaina mennään Rinnekotiin fyssarille sekä puheterapiaan ja odottelenkin sitä jo kovasti vaikkakin vähän varauksella. Palaute saattaa joskus olla siellä vähän negatiivistakin mutta se täytyy vaan yrittää suodattaa toisesta korvasta ulos. Itse kun olen sitä mieltä että mun tyttöni on täydellinen meille juuri tuollaisena!

Minä oon ollut tänään aikalailla syventyneenä omiin ajatuksiini. H:n kesäloma loppuu pian ja maanantaina alkaa työt jälleen eli jään kolmistaan kotiin näiden nappuloiden kanssa. Se jännittää ja pelottaa kun välillä tuntuu että kahdet kädetkään ei meinaa riittää. No, eiköhän tässä selvitä ja onneksi on apujoukkoja lähellä jos tilanne riistäytyy käsistä. 

Täytyy jossainvälissä yrittää vielä ehtiä nauttimaankin tästä ajasta. Kasvavat mokomat niin nopeasti!

 Onneksi huomenna me kaikki ollaan hyvällä tuulella ja päivästä tulee täydellisen ihana ;)