Vähän brutaali kuva mutta se nyt valitettavasti vaan kuvaa kaikkein osuvimmin meidän tätä päivää joka alkoi  kohtalaisen vauhdikkaasti. Yö meni hyvin ja hain Pirpanan kasin jälkeen meidän viekkuun vielä pötköttelemään. Oikein oli mukavan leppoisaa siinä kolmistaan kölliä siihen asti kunnes "joku" päätti toisin ja mun vasemmassa jalassani alkoi aivan järkyttävä suonenveto. Huusin ja itkukin taisi päästä siinävaiheessa kun toinen päätti tulla heti putkeen siihen samaan jalkaan. H siinä sitten muistutteli mua riittävästä vedenjuonnista ja päätin jälkiviisaana mennä samantien hakemaan ison lasillisen hanasta. No, kohtalo puuttui jälleen peliin ja niinhän siinä kävi sitten että koko astiakaapin keskimmäinen hylly räsähti alas ja sirpaleet lenteli pitkin lattiaa, keittiötasoja ja niin, yksi iso sirpale päätti viiltää mun isovarpaan ja sen viereisen varpaan väliä oikein huolella. Verta oli jokapuolella ja luulinkin jo onnistuneeni verenvuodon tyrehdyttämisessä mutta pienen lepohetken jälkeen ylös noustessani jouduin pettymään hoitajantaitoihini sillä jälleen varpaanväli aloitti vuotamisen. Kipu siinä myös oli suht huomattava. Eipä siinä muu auttanut kun pakata koko konkkaronkka autoon ja matkata tutustumaan tämän kaupungin ensiapupisteeseen. Onneksi pääsin heti operoitavaksi eikä isin ja Pirpanan tarvinut odotella kauaa äitiä tylsässä odotushuoneessa. Iso palkeenkieli liimattiin ja toisen varpaan vekki putsattiin siruista ja muusta töhnästä. Syvälle oli kuulemma viiltänyt ja menetin pienen palan varvasta. No, onni onnettomuudessa ettei isompia haavereita sattunut ja Pirpana oli turvallisesti isin kanssa pötköttelemässä tapahtuman aikana.  Tänään käveleminen on ollut vaan entistä haasteellisempaa ja pari päivää on odotettavissa kuulemma kipuilua. Toisinsanoen nyt mä olen ihan oikeasti aika onneton ja saamaton ja toivoton. Onneksi on auttavia käsiä lähellä ja apua saatavilla tarvittaessa. 

Olen yrittänyt ottaa iisisti mutta kyllä mä sitten vielä meinasin hajoittaa H:n partatrimmerin  tiputtamalla sen kivilattialle. Tai saattoi se hajotakkin, en uskaltanut kokeilla. Nää nyt on vaan taas näitä päiviä. Huomenna on pakko olla turvallisempaa.

Pirpana nukahti helposti unille vaikka olin ihan varma että tänään on edessä jonkinsortin supertaisto! Olin jo henkisesti valmistautunut koitokseen. Tyttö selvästi symppasi säälittävää mutsia ja ajatteli että "tehdään nyt yksi asia helpoksi tolle möhikselle tänään".  

Huomasin että juhannus ja kaikki siihen liittyvä reissaaminen on selvästi unettanut Pirpanaa näin jälkijunassa. Kovin on uneliaan oloinen ollut. Hetkenaikaa sitäkin jo ehdin murehtia mutta sitten ymmärsin ajatella näitä asioita taas maalaisjärjellä. 

Niin notta sellaanen päivä.