Meidän päivä

23.07


Aamutorkkumisten jälkeen on kivaa kertoa kalavaleita isin sylissä ja hömpötellä hiukset somasti pörröllään.



Ja söpöstellä tietty vähän.



Isin lähtiessä töihin, on vaihdettava vähän karvaisempaan leikkikaveriin. 


Vaan onnistuu se hömpöttely Taigankin kanssa.


Illalla äiti pakotti tutustumaan hammasharjaan.


Hyvin, hyvin epämiellyttävä kokemus.


Illalla oli vähän hankaluuksia saada unen päästä kiinni mutta n. 40 minuuttia kestäneen huutosession jälkeen uni sitten lopulta tuli kun äiti hammasta purren ja kyyneliä niellen sinnikkäästi oli ottamatta syliin vaikka vaikeaa teki kun tyttö kädet ojossa sinne äidin syliin niin kovasti yritti.

Niin, Pirpanalla on nyt selvästi joku vaihe meneillään ja nukahtaminen tuottaa ylimääräisiä vaikeuksia. Varmasti tuo vaivannut vauvarokko, muutto sekä reissu on vaikuttanut tilanteeseen ja toivotaan että pian alkaa helpottamaan. Muuten on ollut kyllä kokopäivän hyväntuulinen ja ihana, as always. Eiliset rokotukset eivät ole siis vaivanneet juurikaan. Vähän pistoskohdat punoittaa mutta se on pientä. Piippis repi itse toisen laastarin pois taitavasti ;)

Päivän muita kohokohtia: 

Tyttö söi äidin ja isin kanssa samaa ruokaa(gulassikeittoa) yökkimättä ja tykkäsi siitä kovasti!
Vatsalleen kääntyminen alkoi yhtäkkiä jälleen kiinnostamaan.
Äiti sai soitettua uuteen neuvolaan ja varattua ensiviikolle ajan. Neuvolantäti kuullosti miellyttävältä sekä pätevältä. Helpotti.


Vähän pitkiä nämä illat kun isi iltavuoroviikolla. Huomenna saadaan aikaa onneksi kulumaan pihakukkaostoksilla. 


You Might Also Like

7 kommenttia

  1. aaaaa, tytsy on niin ihana tuossa missä söpöilee isin sylkyssä. <3

    VastaaPoista
  2. Tuo ilme hammasharja suussa on ihan priceless! <3 "En tod tykkää!"

    VastaaPoista
  3. Täällä itketään mieheni kanssa, kuinka järetöntä on itkettää lasta ja noin pientä. Miksi et ottanut syliin???? Ihan kamalaa luettavaa..... Vastaa lapsen tarpeeseen,please! En vois en vois... sinullakin tuntui pahalta..miksi etkuunnellut itseäsi?
    Voimia ja toivopttavasti tämä auttoi, ettet enää koskaan huudata lastasi, kun hän haluaa syliin.

    VastaaPoista
  4. Sieltä se tuli. Ensimmäinen kyseenalainen blogikommentointi kun annoin mahdollisuuden anonyymiin kommentointiin. Olen neuvolassa juuri toissapäivänä jutellut tästä aiheesta ja ennen sitä lukenut lukuisia kirjoja erilaisista unikouluista. Vaikka en tyttöä syliini ottanutkaan, olin kokoajan hänen lähellään ja silittelin sekä rauhoittelin totuttuun tapaan äänelläni. Yksin en jättänyt ja lopulta tyttö rauhoittui ja aamulla pinnasängystä heräsi aurinkoisen onnellinen tyttö ilman sen kummempia traumoja. Toivottavasti te myös selviätte tapahtuneesta miehesi kanssa ja suosittelen tutustumaan unikoulujen ihmeelliseen maailmaan.

    VastaaPoista
  5. Tottakai tuli. Ihan pikaisella gallubilla lähipiirissä, kukaan ei antaisi lapsen huutaa. Eli kaikki ei mene neuvolatätien mukaan vaan oman intuition mukaan. Tuo on ehkä älyttömin ohje, mitä koskaan olen kuullut. Lapsi oppii nukkumaan rauhallisesti, luopumaan pullosta yms. kun vain on lähellä, vieressä. Eikä tarvi montaa iltaa "nukuttaa" Tarkoitin tämän sillä, että monet tekee erilailla ja saa hyviä jopa parempia tuloksia. Hyvin nukuttu meidän talossa ilman huutokouluja. Itse kirjoitit, kuinka hammasta purren ja itkua väänsit.... tosi paljon tsemppiä ja voimia tulevaan...nukkumiset voivat olla vaikeita eteenkinpäin, jos tuota jatkat. Kaikella hyvällä. tänne jos kirjoittaa tuommoista niin kaikilla on oikeus vastailla ja kommentoida, jos ei kestä niin älä anna kommentointi mahdollisuutta. Anteeksi jos pahoitin mielesi..se ei ollut tarkoitus.
    Mukavia kesäpäiviä!

    VastaaPoista
  6. Luotetaanko jatkossa siihen että jokainen vanhempi osaa kasvattaa oman lapsensa oikein? Mä ainakin uskon että suurin osa äideistä varmasti tietää kärsiikö oma lapsi vai ei ja nämä unikouluasiat on iät ja ajat jakaneet mielipiteitä joten niistä en sen kummemmin enää jaksaisi lähteä vääntämään. Pirpana nukahti eilen hyvin rauhallisesti omaan sänkyynsä ja tiedän että jos olisin jatkanut "sylkyttämistä" tuolloin toissailtana, tilanne olisi edelleen sama kun ennen eli huudon kanssa nukahdettaisiin.

    Ja olisin hyvin voinut poistaa sun kommentin mutta en ollut varma että onko kyseessä ns. "provo" vai ei. Kyllä mä illalla hetken aikaa sängyssä mietin että olenko ihan oikeasti saanut sinut ja miehesi ihan itkemään ja että olitko tosissasi kirjoituksen kanssa. Mutta nyt sen tiedän että olit, ja pahoittelen myös aiheuttamaani mielipahaa. Tilanne ei ollut ehkä niin mahdottoman vakava kun mitä sitten annoin ymmärtää.

    Tuossa se nyt vieressä taas hymyilee ja itse tiedän että olen toiminut oikein kaikesta huolimatta. Hyvää kesää sinulle ja miehellesi.

    Jos haluat jatkaa kanssani tätä keskustelua niin laita vaikka sähköpostia vaikka, tuntuu hölmöltä keskustella "anonyymin" kanssa jos ymmärrät?

    VastaaPoista

Suosituimmat

Facebook