1-vuotisneuvolassa
14.21
Tänään jätettiin hyvästit neuvolalle ja sen henkilökunnalle, joka on palvellut meidän perhettä ensimmäisen yhteisen vuotemme ajan. Vähän haikea fiilis. Kyllä siinä silmät kostui sitten vähän jokaisella kun kiitokset vaihdettiin ja hyvät jatkot toivotettiin.
Pirpana otti tehosterokotukset erittäin reippaasti vastaan ja vastoin ennakko-odotuksiani, itku lopahti melkeinpä välittömästi kun pistokset oli annettu. Tyttö ei olisi voinut paremmalla tuulella olla noin niinkun viimeisellä neuvolakäynnillään. Yhtä hymyä ja höpötystä. Sai terveydenhoitajan moneen otteeseen ihan ihmettelemään että voi kuinka se onkaan noin mukana kokoajan kaikessa.
Paljon on asioita joissa ollaan jo selkeästi jäljessä muita yksivuotiaita mutta se on ollut alusta asti selvää eikä se asia meidän mieltä luonnollisesti paina. Terkka oli aidosti yllättynyt siitä että Piippis niin kovasti höpötti ja selvästi yritti kokoajan kertoa jotain "omalla kielellään". Ja niinhän se on että sosiaaliset taidot on meidän tytöllä hyvät mutta näissä motorisissa jutuissa on paljon harjoiteltavaa nyt ja tulevassa.
Kun neuvolantäti kysyi Pirpanalta että "Missä lamppu on?", nosti tyttö katseen heti kattoon eikä jäänyt epäilystäkään etteikö hän olisi ymmärtänyt mistä on kyse. Olin itsekkin vähän yllättynyt :)
Riisimurot eivät kiinnostaneet pätkääkään. Enemmänkin värikkäät kuvat seinällä ja niitä saatiin sitten mukaankin oman huoneen seinälle.
Neuvolakorttiin rustattiin tälläkertaa seuraavaa:
" Tyytyväinen, pirteä neiti. Kasvu tasaista. Hymyilee ja päristelee, omaa puhetta paljon . Kaikki ruoka-aineet käytössä, karkeampiin ruokiin ei vielä tottunut. 2 hammasta alhaalla. MPR 1 kesällä, 1,5 v lääk."
Paino 8860g
Pituus 69,5
Pää kasvaa tasaisesti
Tosi kiva olo jäi tuosta käynnistä kaikinpuolin ja nyt sitten vaan odotellaan miten Järvenpää meitä kohtelee jatkossa. Toivottavasti yhtä kivasti.
Raskausviikon 32 alkamisen kunniaksi, räpsittiin tänään pari masukuvaa pitkästäaikaa. Näyttää yllättävän pieneltä noissa kuvissa mutta tuntuu kyllä tosi tosi isolta.
Välillä tuntuu että jalat ei vaan jaksa kantaa, se on aika hurja tunne. Voihan silläkin olla asian kanssa tekemistä että kannan tuon masun sisäisen 10 kg:n lisäksi jatkuvasti 9 kg masun ulkopuolella.
Täytyy yrittää nyt jatkossa ottaa vähän iisimmin ja antaa tytön touhuta itsekseen leluilla lattialla kun mielenkiintoa siihen tuntuu hänellä riittävän.
Mutta nyt, päiväunille kun pienikin nukkuu.
5 kommenttia
Voi että täällä ruudun toisella puolen sait ainakin yhden ihmisen herkistymään tämän tekstin luettuani (:
VastaaPoistaGo Pirpana go!
Onpa hälle muuten tullut hienosti pituutta ja painonnousua!
heippa! löysin jostain toisesta blogista tänne, ja pakko vaan jättää viesti, että voi hyvänen aika kuinka suloinen pieni tyttö teillä voi olla!!! ihanaa kesää ja kaikkea hyvää teille :)
VastaaPoistaIhana Pirpana! Oon monta kertaa ihastellut, että miten suloinen ja iloisen näköinen voikaan lapsi olla! Mun mielestä sun maha näyttää aika isolle, tosin ei omakaan mikään pieni ole :D
VastaaPoistahttp://ihmeellinenelamaa.blogspot.fi/
Kiitos teille <3 Minä taas ihana liikutuin.
VastaaPoistaihan.
VastaaPoista