Tänään oli pitkästäaikaa äidin vuoro piipahtaa neuvolatädin juttusilla ja reaktiot siellä olivat juuri sen sorttiset kun osasin odottaakin. Viime käynnistä on aikaa tosiaan kuukauden päivät ja tuosta käynnistä masu on kasvanut jälleen aikaslailla. Nyt mun sf-mittani on 30 ja aivan yläkäyrällä. Kohta mennään varmasti senkin yli. Mutta, täytyy nyt vaan yrittää muistaa että äiti tosiaan on taskukokoinen, istukka takaseinämässä ja vauva isohkonlainen sekä ihan edessä. Mun paino ei ollut noussut kun pari kiloa joten siinämielessä hätiämitiä ei ole. Valittelin tietysti kaikki mahdolliset vaivat kun kerrankin sain niin luvan kanssa tehdä ja kun tuli aika sf-mittauksen sekä sydänäänien kuuntelun, huudahti terkkari itsekkin että "Eipäs muuten ole yhtään ihme että sulla on tukala olo?!" Pojan peppu on ihan mun kylkiluissani kiinni ja painaa palleaa. Asialle ei valitettavasti mitään nyt voi ja mun täytyy vaan jaksaa yrittää löytää itselleni öisin mahdollisimman mukavia asentoja. Ja kyllä mä jaksan! Olen sissi.

Sen verran terkkari lohdutteli että heitti ilmoille mahdollisuuden vähän aikaistetusta sektiosta jos näyttää että vauva on hyvänkokoinen eikä kummempia ongelmia ole. Jos siis sektion nyt päätän valita noin muutenkin. 

Sydänäänet kuuluivat erittäin hyvin, vahvat olivat ja vauva on kuulemma ihan "ihon alla". Todellakin siis edessä ja ilman ylimääräisiä pehmusteita. Vanhat napalävistykseni näyttävät ihastuttavilta, hyi olkohon! :) Aivan arpiset ja venyneet. 

No joo, sokerirasitukseen menossa ensiviikonloppuna jotta saan mielenrauhan mahdollisen raskausdiabeteksen vuoksi. Verensokerit mitattiin tänään ja aivan kunnossa olivat. Nyt tarkkailen kotona sitten vähän ja merkkailen lukemia ylös. 

Periaatteessa kaikki hyvin kunhan nyt vaan itse jaksan tämän lopun kunnialla. 

Ylihuomenna reissunpäälle. Kivaa! :)