Uskaltauduin jälleen palaamaan kotiin tuon parin päivän takaisen tapaturman jälkeen! Niinkun muutama ehkä onkin fb:stä huomannut, oltiin mummin ja papan luona hoidossa yksi yö (turvallisuus sekä mukavuussyistä). Onpahan ollut kipeä varvas. Pieni mutta sanonko miten tyhmä vaiva. Joka kerta kun erehdyn kävelemään vähän pidempiä matkoja, haava aukeaa ja taas veri vuotaa. No, nyt täytyy yrittää ottaa iisisti. Onneksi Pirpana rakas oli väsynyt ja nukahti ajoissa sekä helposti. 

Mulla on tänään ollut taas vähän apeitakin ajatuksia. Ikävöin ystäviäni ja harmittaa että en ole oikein aktiivisesti jaksanut pitää yhteyttä edes niihin läheisimpiin. Odotan vaan täysillä pojan ulos putkahdusta eikä mielessä nyt jaksa muut asiat pyöriä. Kömpelyys ja iso maha saavat aikaan sen etten oikein viihdy kahviloissa tai vastaavissa tällähetkellä mutta tilanne korjaantuu varmasti syksyn saapuessa. Olen myös mietiskellyt paljon sitä että kuinkakohan moni mun ystävistä lueskelee tätä blogia? Terveisiä! Olette ajatuksissa <3

Äh ja sitten se sektio! Jokayö mielessä. Pelottaa tuo uusi tuntematon. Ei auta.

Luksusta luvassa myös vartin päästä kun saan ihan rauhassa makoilla sohvalla, parannella varvasväliäni ja katsoa "Little miss sunshine"-leffan jonka töllö tarjoaa torstai-illan ratoksi. Oma aurinkoinen niin suloisesti omassa huoneessansa tuhisee. Voi rakkautta!