Pahanmielen käyrä
20.37
Tuosta käyrästä terkkari meni tänään hiljaiseksi ja sen jälkeen mäkin luonnollisesti vähän huolestuin. Mikä lienee sitten aiheuttanutkaan sen että sf-mitta on pysynyt samana, en tiedä mutta sen tiedän että syitä siihen voi olla montakin. Uusi mittaaja? Mittausasento? Vauvan muuttunut asento? Laskeutuminen(tämä oli terkkarin mielestä epätodennäköistä ja mä kyllä ihmettelen että miksi näin ei olisi voinut olla jo tapahtunut?)? Onhan noita syitä mutta parin viikon päästä sitten nähdään mihin suuntaan tilanne on edennyt. Liikettä tuntuu kuitenkin normaaliin tapaan ja sykkeet oli hyvät niin ei kai tässä syytä huoleen oikeasti vielä ole. Sokerit oli jälleen yhdellä plussalla ja varasin rasituksen ensiviikolle. Hemoglobiini huiteli taas ihan pohjalukemissa, huikeat 97. Syön rautaa mutta tänään kävin hakemassa vähän stydinpää tavaraa. Noin alhaalla lukemat ei olleet edes Pirpanaa odotellessa.
Ei siis mennyt nyt ihan putkeen mutta ei lannistuta nyt liikaa. Stressaaminen ei ole hyvästä, sanovat.
Tuo ylläoleva kuva toimii onneksi täydellisenä hyvänmielen nostattajana. Mun rakkaat. Eilen sanoin H:lle että mulle on nyt parina viimeisimpänä iltana tullut ihan omituisia tuntemuksia melkeinpä tasantarkkaan tunti sen jälkeen kun tyttö on nukahtanut yöunilleen. Sellainen tunne että tekee mieli mennä halimaan ja rutistamaan pikkuinen syliin. Suojella. Tämän tunteen myötä on tullut myös sellaisia hassuja pelkotiloja. Että Pirpana otetaan multa pois. Pelkään sairautta ja kaikkea muuta pahaa. Oliskohan hormoneilla osuutta näihin hölmöihin tuntemuksiin. Onneksi kaikki on kuitenkin hyvin nyt.
9 kommenttia
Heips! Oon lukenut sun blogia jo kuukausia ja aika ihastunut niin kirjoitustyyliisi kuin teidän pikku-Pirpanaan. :) Sf-mitasta sen verran, että ihan hyvin on voinut olla vähän eri mittaustyyli, jos uus terkkari nyt ekaa kertaa otti sen? Ehkä hän on aloittanut mittaamisen hiukan alempaa mitä edellinen terkka, jolloin voi helposti tulla sentin tai parinkin heitto. Tai jos vaikka vessassakäynnistä oli nyt enempi aikaa.. Mun odottaessa meidän pojua hän päätti laskeutua jo viikolla 32+ jotain, eli sekin ihan varteenotettava selitys. :) Ens käynnillä sen sit ehkä huomaa, onko mitta todellisuudessa kasvanut vaiko ei, kun mittaaja on taas sama!
VastaaPoistaTsemppiä loppuraskauteen ja kivoja kesäpäiviä teidän perheelle. :)
Mulla tuossa vaiheessa Kapsu oli jo laskeutunut ja pysyi siellä loppuun asti, joten hyvin voi käyrä johtua siitä! Ja sähän olit nyt ekaa kertaa uudella neuvolatädillä, joten eiköhän sekin vaikuta, että mittaaja ei ole sama (katos vähän sama kuin mittaa painoaan kahdella eri vaa'alla. Aina eroja.) Älä turhia huolestu, poitsu siellä varmaan asettuu vaan lähtökuoppiin :)
VastaaPoista*Jaana
Turhia huolehdit, mulla on itsellä tuo sf-mitta heitellyt kolmen raskauden aikana milloin mistäkin... Eri mittaaja, lapsen asento... Mutta tuon huolen kyllä ymmärtää, hormoonit tekee tehtäviään :-)
VastaaPoista_Siru_
Kiitoksia taasen jokaiselle! On aina kiva kuulla muidenkin kokemuksista. Se jotenkin vaan näyttää niin tyhmältä tossa käyrässä tuo tasainen viiva :)
VastaaPoistaKiitos ihanasta blogista. SF-mittojen mittailijana tiedän, että mitat voivat hyvinkin heitellä mittaajasta riippuen. Myös laskeutuminen voi olla täysin mahdollista jo tässä vaiheessa. SF-mitta on hyvin karkea mittari, joten älä huoli :)
VastaaPoistaMulla oli sekä lääkärin että terveydenhoitajan mielestä tosi korkea SF-mitta koko esikoisen odotuksen ajan - kunnes sitten viimeisellä lääkärillä (rv36) se ykskaks olikin ihan oppikirjojen mukainen. Ekalla kerralla kun tuosta mainittiin, huolestuin itsekin, mutta sitten alkoi vähitellen jopa huvittaa se, miten hysteeriseksi siitä mentiin, kun viikosta toiseen kaikki oli sitten kuitenkin hyvin eikä mihinkään jatkotutkimuksiin edetty. :P
VastaaPoistaTsemppiä sulle pelkojen ja kaiken kanssa. Ja kiitos ihanasta blogista :)
Niin kuin anonyymi jo tossa ylempänä sanoikin, sf-mitta ei kerro koko totuutta. Enempi painoa laitetaan sydänäänille ja liikkeille:) Itselläni oli diabeteksen vuoksi riskiraskaus, kävin neuvolassa kävin kahdesti raskausaikana eli sf-mitta otettiin vain kerran. Mutta minäkin ymmärrän niin hyvin nuo pelot! Olen jopa joskus ottanut sen nukkuvan vauvan syliin, ku on tullut hirveä menettämisenpelko.
VastaaPoistaTosiaankin mittaajasta kiinni! (terv terkkari! :)) ja nuo pelot jotenkin niin kuulostaa tutulta. Kai ne kuuluu tuohon loppurutistukseen nekin. Tsemppiä! :)
VastaaPoistaKivaa että mulla on näin ihania ja auttavaisia lukijoita! <3 Kiitos.
VastaaPoista