Vähän murinaa
7.55Viimeisen puolenvuoden aikana olen oppinut että leijonaemous on suuremmalta osin ollut mulle vain ja ainoastaan positiivinen asia. Kallisarvoinen lahja. Viime yö oli kuitenkin ensimmäinen, jolloin en nukkunut kunnolla miettiessäni erästä asiaa, joka tässä erityislapsen vanhemmuudessa ottaa tosi koville. Asia joka on tällähetkellä ehkä pahinta mitä tiedän. On surullista huomata miten eriarvoisesti jotkut ihmiset näitä meidän erkkalapsia kohtelee ja tässä onkin mulle nyt iso kasvun paikka. Tällähetkellä leijonaemo sisälläni murisee! Mun lapseni ei ole syyllinen tilaansa. Kukaan ei ole. Hän on silminnähden onnellinen ja iloinen lapsi. Kallisarvoinen.
Kiitollinen olen siitä että kovinkaan usein mä en ole tähän ilmiöön vielä törmännyt mutta yksikin kerta näyttää tällähetkellä riittävän.
Ja sitten vielä toinen asia. Downin syndrooma ei ole sairaus. Ammatti-ihmisen sen luulis tietävän. No, tuo toissapäivänä kuulemani oli selvästi vahinko ja ennen oman lapsen syntymää olen itsekkin saattanut tehdä muutaman kerran tuon samaisen virheen (puhunut sairaudesta) vaikka semiammattilainen olenkin. Annettakoon anteeksi. Tietämättömyys moista vaan aiheuttaa. Toki liitännäis-sairauksien vuoksi moni vanhempi saattaa kokeakkin että DS on vähän kuin sairaus. Meillä noilta liitännäisiltä on toistaiseksi vältytty ja kiitollinen olen siitäkin.
Oli pakko vähän murista. Onneksi päivä jatkuu iloisissa merkeissä ja tänään onkin tiedossa synttärijuhlia sekä pikkujouluja. Seuraavaksi siis luvassa taas vähän onnellisempaa tekstiä. Onnellinen mä olenkin mutta sitä on tässävaiheessa niin herkillä vielä jotenkin. Äidiksi tulo itsessään on jo mullistava asia ja kun se tapahtuu kertaheitolla näinkin isosti kun mitä mulle tapahtui, saa se sitten välillä näitä purkauksia aikaan.
Tuossa tuo pieni suloinen tyyppi nukkuu täydellistä vauvan untansa. Annan suukon ja vedän peiton itsekkin vielä korville..
"Ennen kuin minusta tuli leijonaemo
en tiennyt, kuinka suurta surua ja pelkoa joutuisin kantamaan
enkä ymmärtänyt kuinka valtavaa onnea saisin silti kokea
en ennen kuin minusta kasvoi leijonaemo"
en tiennyt, kuinka suurta surua ja pelkoa joutuisin kantamaan
enkä ymmärtänyt kuinka valtavaa onnea saisin silti kokea
en ennen kuin minusta kasvoi leijonaemo"
-Riika ja kolme leijonanpentua-
0 kommenttia