Oli pakko laittaa tämä muutama tunti sitten napattu kuva blogiin ihan vaan Pirpanan käsien vuoksi. Tyttö pitää todella usein pikkuisia kätösiä tuolla tavalla ristissä ja  on tehnyt niin jo hyvin pienestä asti.  Näissä tunnelmissa olikin hyvä siirtyä pitkän päivän jälkeen untenmaille. Me vanhemmat ollaan nyt kumpikin vähän kipeänä. Isi niiskuttaa ja äitikin "klesana". Pirpanalla onneksi ei ole mitään hätää (ja nyt koputellaan taas sitä puuta). Sitä vaan itse potee huonoa omaatuntoa välillä kun ei jaksaisi kokoajan pienen kanssa höpötellä tai seurustella ja varsinkin kun tuo meidän tyttö jotenkin kokoajan sen sortin toimintaa kaipailisi kovasti! No, onneksi on isovanhemmat lähellä. He kyllä jaksavat <3

 Pienestä "rukoilijasta" inspiroituneena, kirjoitan tuohon loppuun tärkeän tekstinpätkän, joka on kuulunut olennaisena osana iltarutiineihini ihan pienestä tytöstä asti ja jonka tahdon myös kulkevan Pirpanan mukana nyt ja tulevaisuudessa.