Pieni potilas
23.38Tänä-aamuna kun herättiin, huomasin että nyt vieressä makoilee normaalia kuumempi pakkaus posket helottaen ja niinhän siinä sitten kävi että rokotukset oli nostattanut pienelle pikku kuumeen yön aikana. Annoin panadolia ja Pirpana nukahtikin sitten uudestaan. On se vaan niin reipas tyttö! Ei itke, on vaan vähän normaalia vaisumpi.
Eilen ei ollut mitään kummempia oireita ja oli oikein iloinen tyyppi koko illan. Mikä parasta, luumu teki tehtävänsä! Helpotuksen pystyi ihan lukemaan pikku-ihmisen kasvoilta. Sinnikäs työstö teetti vihdoin tulosta! :D
Äidin piti mennä piipahtamaan töissä tänään ja jättää Pirpana hetkeksi mummin ja papan luokse hoitoon mutta suunnitelmat muuttuikin sitten. Tänään vaan hoivattiin pientä rakasta.
Vielä nyt illallakin on tyttö ollut välillä kuuman tuntuinen ja rutuinen. Toivotaan että huomenna jo parempi. Vertaiset jäi tältä päivältä moikkaamatta mutta onneksi pian on uusi tapaaminen. Sitten nähdään!
Pakko avautua hieman. Tämäniltainen Ajankohtainen kakkonen sai allekirjoittaneen tuoreena down-lapsen äitinä hetkeksi vaipumaan epätoivoon ja täydellisen suruisaan olotilaan. Moni lukija varmaan itsekkin tuon ohjelman näki ja tietää mistä puhun nyt. Onko näitä Taina Kovalaisia ajatuksineen paljonkin maailmassa? Johtuuko tuonlaiset kommentit tietämättömyydestä vai mistä ne johtuu?! Häpeästä? Mä haluaisin tietää ihan oikeasti. Mun äitinä on nyt vissiin vaan pakko opetella suodattamaan nuo eiliset ajatukset ja puheet toisesta korvasta pihalle. Jos jokakerta suutun näin kovasti, mulla tulee olemaan vähän turhan vaikeeta. Tai sitten täytyy vaan yrittää oppia ymmärtämään heitä jotka joutuvat lukitsemaan ovensa sen vuoksi että naapurissa asuu arvaamattomia kehitysvammaisia. Huhheijaa. Vaivuin taas syviin ja raskaisiin ajatuksiin. Kyllä mä vielä joskus opin. Mun on ihan oikeasti pakko oppia..
Loppukevennykseksi, me saatiin keinutuoli. Se on ihana äitin ja Pirpanan mielestä. Siinon kiva kiikutella vauva sylissä ja mietiskellä kivoja ja onnellisia juttuja. Esimerkiksi kaikkia menneitä sekä tulevia ihania hetkiä tuon extrakromosomimenninkäisen kanssa ..
Vielä nyt illallakin on tyttö ollut välillä kuuman tuntuinen ja rutuinen. Toivotaan että huomenna jo parempi. Vertaiset jäi tältä päivältä moikkaamatta mutta onneksi pian on uusi tapaaminen. Sitten nähdään!
Pakko avautua hieman. Tämäniltainen Ajankohtainen kakkonen sai allekirjoittaneen tuoreena down-lapsen äitinä hetkeksi vaipumaan epätoivoon ja täydellisen suruisaan olotilaan. Moni lukija varmaan itsekkin tuon ohjelman näki ja tietää mistä puhun nyt. Onko näitä Taina Kovalaisia ajatuksineen paljonkin maailmassa? Johtuuko tuonlaiset kommentit tietämättömyydestä vai mistä ne johtuu?! Häpeästä? Mä haluaisin tietää ihan oikeasti. Mun äitinä on nyt vissiin vaan pakko opetella suodattamaan nuo eiliset ajatukset ja puheet toisesta korvasta pihalle. Jos jokakerta suutun näin kovasti, mulla tulee olemaan vähän turhan vaikeeta. Tai sitten täytyy vaan yrittää oppia ymmärtämään heitä jotka joutuvat lukitsemaan ovensa sen vuoksi että naapurissa asuu arvaamattomia kehitysvammaisia. Huhheijaa. Vaivuin taas syviin ja raskaisiin ajatuksiin. Kyllä mä vielä joskus opin. Mun on ihan oikeasti pakko oppia..
Loppukevennykseksi, me saatiin keinutuoli. Se on ihana äitin ja Pirpanan mielestä. Siinon kiva kiikutella vauva sylissä ja mietiskellä kivoja ja onnellisia juttuja. Esimerkiksi kaikkia menneitä sekä tulevia ihania hetkiä tuon extrakromosomimenninkäisen kanssa ..
On se kiva. On.
:)
0 kommenttia