H yrittää tuossa vieressä kovasti saada tytön syömään tuttia. Pirpanalla on taas sellainen vaihe meneillään että tykkää kikkailla kielensä kanssa vähän enemmänkin. Tutin avulla sitä kieltä on helppo treenailla pysymään suun sisäpuolella. Niin sen verran kerron tässä välissä että Down-ihmisillähän tuo kieli tuppaa joskus olemaan vähän liian suuri suuhun ja siitä syystä eksyy useammin ulkopuolelle. Meillä on nyt tosiaan sellainen vaihe meneillään. Tai se on enemmänkin sellaista imeskelyä. Tutti pysyy kyllä hetken aikaa suussa mutta sitten tipahtaa pois. Ehkä tämäkin juttu opitaan jossainvaiheessa! Muuten meillä ei tutille tarvetta oikeastaan edes olisi. Niin kiltti ja tyytyväinen tyyppi kun tuo murunen on.

Tänään Piippis sitten pääsi ensimmäistä kertaa vaahtokylpyyn. Kohta onkin onnellista nukahtaa hyvältä tuoksuvan puhtoisen pehmoisen vauvan viereen. Toivottavasti tänäyönä saadaan oikeasti nukkuakkin. Viimeyönä kun valvottiin yhdestä puoli neljään. Vaikea sanoa mistä johtui sillä harvoin tuollaista enää tapahtuu.. Jotain erimielisyyksiä Nukkumatin kanssa ehkä? Paree siis lähteä selvittelemään niitä välejä..

Pakko laittaa tähän loppuun vielä yksi korjaus aikaisempiin postauksiin. Kun viikonloppuna julkaisin täällä tuon "Äidin valinta"-nimisen tekstinpätkän, toivon etten sillä loukannut ketään tai antanut ymmärtää että me erityislasten äidit ollaan jotenkin parempia kun muut. Tarkoituksenani oli vaan kertoa lukijoille että tuo pätkä on antanut mulle voimaa heikkoina hetkinä ja saanut mielen valoisammaksi silloin kun joku asia liittyen Pirpanan oireyhtymään on huolestuttanut. Se on varmasti monelle erityislapsen äidille toiminut voimaannuttavana tekstinpätkänä ja se suotakoon meille. Suoraa palautetta en ole tuosta postauksesta(ainakaan vielä) saanut mutta ajattelin nyt varmuuden vuoksi tarkentaa vielä tämän asian ettei kukaan turhaan pahoita siitä mieltään. Äitiys ei mun mielestä saisi olla kilpailua toisten äitien kanssa siitä, kuka on enemmän ja kuka vähemmän äiti. Mulla ei ole moiset käynyt edes mielessä ennen tätä päivää. Kirjoitan tänne blogiini vaan omista tuntemuksista liittyen pieneen tyttäreeni sekä hänen extrakromosomiinsa ja niin tulen tekemään jatkossakin. Puhun erityisestä sillä vierastan sanaa "vammainen". Jokainen lapsi on erityinen omille vanhemmilleen. Tämä teksti oli minun reaktioni erääseen tänään lukemaani blogimerkintään.

Rakkautta ja kauniita unia! <3