Kiva viikonloppu takana. Perjantai onnistui täydellisen hyvin. Annettiin tyttö mummille ja papalle hoitoon ja kaikki meni nappiin. Tyytyväinen Pirpana söi velliä pullosta kuin vanha tekijä ja nukahti itse illalla vaunuihin(?!) hetken unilauleskelun jälkeen. Miksei se onnistu silloin kun me ollaan kotona?! Tyttöjen illan päätteeksi tulin kotiin ja Pirpana olikin juuri syömässä yövelliään. Nukahdin oman tytsyn viereen onnellisena ja aamulla me vanhemmat saatiin nukkua pitkään. Kiitos tuhannesti mummi ja pappa!

Oli kiva päästä ensimmäisen kerran oikein kunnolla vaan tuulettumaan ja olemaan. Yhden kerran meinasi tulla lohduton ikävä tyttöä kun cover-bändi erehtyi soittamaan Jenni Vartiaisen "Missä muruseni on?"-kappaleen. Lähdettiin vessaan karkuun ja pahin ikävä saatiin taltutettua :) Kiitos tytöille vielä kerran kivasta illasta.

Nyt tuo loppuunkulutettu biisi sai taas uuden merkityksen ja liikutun uudestaan kyyneliin jokakerta sen kuultuani..

Äidilla ja Pirpanalla alkaa olla jo aika liuta näitä "meidän biisejä" :)

Lauantaina käytiin vertaisryhmä-tapaamisessa ja olipahan tosi terapeuttista nähdä taas muita mukeloita ja heidän perheitään. Meteliä ja iloista meininkiä riitti! Ihana vaan olla ja seurata. Pirpanallakin riitti paljon pieniä hoitajia. Se on vaan niin hellyyttävää jokakerta kun vähän isommat lapset tulevat silittelemään uuden tulokkaan hiuksia ja miten hellästi sen tekevätkään! Sniif <3
 Tavattiin muita Keravalaisia perheitä ja saatiin paljon hyödyllistä infoa. Kerran vielä, onneksi Downiaiset on olemassa. Suuri SUURI apu on ollut tuosta porukasta vanhemmuuden alkumetreiltä lähtien. Uusia upeita tuttavuuksia on löytynyt jo nyt monta. Ja miten avuliaita kaikki onkaan!  Loppukuusta taas tavataan!

Tapaamisen jälkeen käytiin moikkaamassa Tuusulan mummua. Mummulan pihassa oli söötti projekti käynnissä ja sitä sitten tovin seurailtiin. Siili söpönen aivan tohinoissaan sisusti katajan alla olevaa talvipesäänsä. Eipähän olla koskaan ennen nähty siilin kuljettavan kuivuneita lehtiä suussaan niin keskittyneesti. Tosi liikuttava näky! 

Tänään sitten käytiin tutustumassa Tuusulan syksyisiin metsiin. Tai no, mä taisin olla meistä aikuisista ainoa joka siellä metsässä ei ollut aikaisemmin käynyt. Kaunista siellä oli! Pirpana sammahti kantoreppuun ja vetäsi siinä sitten sellaiset mukavat puolentunnin päikkärit. Miten sellaisessa asennossa voi edes nukkua?! Hyvin tuntui kuitenkin onnistuvan.

Samoilun jälkeen maistuikin Tuusulan mummun herkkuruoka. Täydellinen viikonloppu! Ystäviä, vertaisia, perheen seuraa ja luontoa. Ei saisi paljon turhista nurista kun on asiat näin mallillaan.

Löysin kivan runon. Sopii tämänpäiväiseen ja saa ihon kananlihalle. Onneksi on runoja.