Kuluneen kuukauden aikana arkeemme on iskostunut yksi viikoittainen rutiini, josta lapset pitävät hyvin määrätietoisesti ja päättäväisesti kiinni. Toisinsanoen muistuttavat meitä vanhempia topakasti, jos emme tätä piipahdusta ota puheeksi.

Ipanat ovat ihastuneet kaupunkimme kirjastoon kovasti, ja tämä on tietysti tosi hyvä asia ihan jo siksikin, että kyseessä on täysin maksuton huvi sekä ajanviete. Poika ryntää yleensä ensimmäisenä valitsemaan uuden pelin pleikkariinsa kun taasen Piippis kipittää kikattaen jo tutuksi tulleen rundinsa lastenosaston hyllyjen välissä - pysähtyen Tammen kultaisten kirjojen kohdalle. Pienin suuntaa yleensä suorinta tietä valitsemaan uutta iltasatua itsellensä. Yleensä mukaan valikoituu ulkonäoltänsä neitiä viehättävä kirja, ja viimeksi kotiin tuotiin sydämenmuotoinen suukkokirja. Se olikin kyllä loppujenlopuksi aivan tavattoman suloinen kirja - "Jokainen tarvitsee suukkoja". Kirjassa suloiset eläinhahmot kertovat, miksi suukot ovat tärkeitä ihan jokaiselle, niin pienille kuin isoillekin.

 

Piippikselle on muodostunut selkeä toimintamalli kirjastopiipahduksen aikana. Lastenkirjojen luona hän valitsee yhden kirjan, istahtaa pienen pöydän ääreen ja alkaa äänekkäästi lukemaan teosta. Eilen oli Miekkosen vuoro. Iltalukemisiksi valikoitui kuitenkin jo menneiltä vuosilta tuttu Tomppa-kirja, joka jo ajat sitten on ison kulutuksen vuoksi omasta hyllystä kadonnut sivujen irrotessa ym.   

Ja vihdoinkin! Vihdoinkin poika löysi hyllystä kauan odottamansa Indiana Jones Lego-pelin! Me vanhemmat olemme kovin iloisia siitä, että näitä pelejä pystyy lainaamaankin nykyään. Usein tuo viikko riittää oikein hyvin, ja sitten peli alkaakin jo vähän kyllästyttämään. Säästämme piitkän pennin, kun jokaista kiinnostavaa peliä ei tarvitse ostaa omaan hyllyyn.

Onnellisena kipitimme eilen takaisin autoon, ja jokaisella ipanalla oli valitsemansa tuote tiukasti hyppysissään. Pienenä bonuksena kurvasimme vielä Hesburgerin kautta kotiin, ja illalla peittojen alle uinahtivat tyytyväiset ipanat. 

Jälleen kerran on vaan pakko todeta tuo jo tutuksi tullut lausahdus: On ihanaa kun (ainakin vielä toistaiseksi) arjesta on niin kovin helppoa tehdä mielekästä näille omille pienille. Olen tässä samalla itsekin löytänyt kirjaston viehätyksen uudestaan muutaman vuoden tauon jälkeen, ja viime viikkojen aikana matkaani on tarttunut mm. nuotteja. Lukemiselle mulla ei vieläkään riitä tunnit, mutta senkin aika tulee varmasti vielä..

Tällaisia hulinoita tänään. Me lähdetään nyt hakemaan Piippistä eskarista kotiin!